Pyhäjärvi (14.681.1.001)
Pyhäjärvi on suuri järvi Kymijoki (14) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on erinomainen.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
Pyhäjärvi (14.681.1.001)/Hässössaari
Näkymää Hässössaaren edustalta
Nimen historia ja merkitykset
Pyhäjärviä, kuten myös Saarijärviä, on maassamme runsaasti. Pyhä -nimitykset ovat aitoja, vanhoja nimityksiä. Pyhällä on alunperin tarkoitettu erotettua, rajattua, kiellettyä, kartettavaa, vaarallista tai epäpuhdasta asiaa, esinettä, eläintä, ilmiötä, maa-alueen rajaa tai merkkipaikkaa luonnossa. Kristinuskon vakiinnuttua Suomessa pyhä -sana otettiin jo olemassa olevana sanana vastaamaan kristinuskon tarpeita: nykyään tähän yhteyteen moni suomalainen liittääkin pyhä -sanan merkityksen. Lähde: Honkanen, Laitinen, Merijärvi; Saarijärven mahtava Pyhäjärvi (2004)
Järven erityispiirteet
Pyhäjärvi on suuri, hiekkapohjainen järvi Saarijärven ja Äänekosken kuntien alueella Keski-Suomessa. Valtaosa Pyhäjärven vesistä laskee Parantalankosken voimalaitoksen kautta Kiimasjärveen. Pieni osa vedestä laskee myös alkuperäistä lasku-uomaa, Pyhäjokea, pitkin Iso-Lumperoiseen. Järvi on melko syvä: keskisyvyys on n. 9,67m, syvimmillään järvi on Iissalon lounaispuolella (43,2m). Saaria Pyhäjärvessä on 114. Järven kallioperä muodostuu happamista syväkivistä ja se on vain pienillä alueilla paljaana. Maaperä koostuu vaihtelevan paksuisesta moreenikerroksesta, jonka lohkareet voivat olla suuriakin ja tästä syystä etenkin ranta-alueilla esiintyy laajoja kivikoita.
Nykytila ja suojelu
Keski-Suomen ELY -keskuksen vuoden 2013 luokituksen mukaan Pyhäjärven ekologinen tila oli arvioitu erinomaiseksi. Veden happipitoisuus on hyvä ja se on myös kirkasta: näkösyvyydeksi on arvioitu 4m. Järvi on siis lähes luonnontilainen, karu ja kirkasvetinen. Rehevöityminen on kuitenkin uhkana järven matalissa lahdissa ja ranta-alueilla. 1960-luvulla alkaneen vedenkorkeuden säännöstelyn on lisäksi katsottu heikentäneen järven siikakantaa. Toinen ekologista tilaa uhkaava tekijä on lähialueiden turvetuotanto. Etenkin Suljetunnevan turvetuotantoalueen (n. 20km Saarijärven kaupungista koiliseen) on katsottu olevan mahdollinen järven kiintoaine- ja ravinnekuormituksen lisääjä. Tämä voi edelleen lisätä rehevöitymistä, johtaa happikatoon ja siten aiheuttaa ongelmia järven eliöille. Haitalliselle sinilevälle tällaiset olosuhteet taas ovat otolliset. Turvetuotannon myötä myös humusta pääsee herkemmin järviveteen, joka samenee värjäytyessään ruskeaksi.
Kirkasvetisessä ja hapekkaassa Pyhäjärvessä fosforin liukeneminen pohjaliejusta on vähäistä: tästä syystä järven fosforikuormituksen pitkäaikaismuutoksia voidaan luotettavasti tutkia pohjan sedimenttikerrostumien fosforipitoisuuksien perusteella. Muutokset sedimenttien kerrosten fosforipitoisuuksissa kertovat siis valuma-alueelta huuhtoutuneen fosforimäärän kehityksestä aikojen kuluessa. Pitää kuitenkin huomioida, että kaikki ravinteet eivät kuitenkaan sedimentoidu, vaan osa poistuu ulosvirtauksen mukana ja eliöihin sitoutumalla. Sedimenttejä tutkimalla ja laskemalla on arvioitu, että Pyhäjärveen on kertynyt järven luonnontilassa noin 80mg fosforia ja 250mg typpeä neliömetrille vuodessa (vuonna 2004). (Hynynen/Saarijärven mahtava Pyhäjärvi 2004)
1970-luvulla Pyhäjärven fosforipitoisuus kasvoi äkkiä lähes kolminkertaiseksi. Samalla myös humuspitoisuus (väriarvo) ja kemiallisen hapenkulutuksen arvo (COD) kasvoivat. Syyksi tähän on epäilty 70-luvun metsätalouden ojitusaaltoa sekä avohakkuita --> ravinteiden huuhtouma järveen lisääntyi. Tuolloin myös maatalous tehostui. Happea kuluttavaa eloperäistä ainesta huuhtoutui ravinteiden ohessa järvee, mikä aiheutti veden happipitoisuuden laskua. Piikki ohitettiin kuitenkin nopeasti, ja nykyisällään fosforipitoisuus on palautunut noin 5-6 mikrogrammaan litrassa, joka on karulle järvelle ominainen lukema. Happipitoisuuden palautuminen kesti pitemmän aikaa, tosin on huomattava, että syvänteiden happipitoisuus pysyi kaiken aikaa hyvänä. Eli varsinaista happikadon vaaraa ei koettu. (Palomäki/Saarijärven mahtava Pyhäjärvi 2004)
Pyhäjärvi on pienistä veden laadun muutoksista huolimatta tilaltaan Suomen järvien eliittiä. Tarvitaan kuitenkin jatkuvaa seurantaa ja suojelutoimia, jotta taso säilytetään tulevaisuudessakin!
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Kasvillisuuden perusteella Pyhäjärven voidaan katsoa kuuluvan lähinnä korte-ruokojärviin tai ruokojärviin, jotka ovat suomalaisia perusjärvityyppejä. Näiden järvien kasvillisuus on monimuotoista ja lajimäärä melko runsas. Ilmaversoisia kasveja (järviruoko, -korte ja -kaisla) sekä kelluslehtisiä (lumme ja ulpukka) on suhteellisen runsaasti. Kasvillisuusvyöhykkeet on selvästi havaittavissa ja vaihtelevat veden syvyyden mukaan: selkävesillä ja karuilla rannoilla kasvillisuus on vähäistä, mutta matalissa lahdenpohjukoissa voidaan havaita jopa alkavaa rehevöitymistä. Säännöstely on vaikuttanut kasvillisuuteen ja pakottanut sen sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
Pyhäjärven rantojen metsät ovat pääasiassa puolukka- ja mustikkatyypin männikköä. Karumpaa kasvillisuus on luonnollisesti kallioperäisillä rantamilla, missä maakerros on ohut. Suopursua kasvaa etenkin saarten rantojen läheisyydessä runsaastikin, ja myös muut varpukasvit menestyvät hyvin (puolukka, mustikka, variksenmarja, kanerva). Myös sammalet ja jäkälät (esim. poronjäkälä) ovat yleisiä, joskin kulutukselle herkkiä--> retkeilyalueet. Suoalueet ovat usein yhteydessä metsiin, ja kasvillisuus on usein yhteistä. Pyhäjärven rantamien suoalueet edustavat kasvillisuudeltaan erilaisia räme- ja korpityyppejä.
Saarten sisäosissa ja mannerrannoilla tyyppimetsänä ovat tuoreet kangasmetsät: näiden kasvillisuutta ovat mm. mänty, kuusi, koivu, haapa sekä edellämainittuja varpukasveja, joiden seassa on paikoin myös esimerkiksi oravanmarjaa, metsäorvokkia, ketunleipää, metsävirnaa ja valkolehdokkia. Metsäkasvillisuus on rikkainta lehdoissa: Iissalon saaressa on pieni lehtoalue, jossa kasvaa esimerkiksi mustakonnanmarjaa, kevätlinnunhernettä, lehto-orvokkia ja lehtoarhoa. Niinilahden itärannalla kasvaa myös näillä leveyksillä harvinaisia lehmuksia, jotka ovat jäänteitä jääkauden jälkeisiltä ajoilta. Pyhäjärven erikoisuutena kasvillisuuden puolesta on myös Raatolammesta Pyhäjärveen laskeva Humalapuro, jonka varrella on yksi Keski-Suomen harvoista luonnonvaraisen humalan kasvupaikoista. Muita kiinnostavia kasveja ovat velholehti, lehto-orvokki ja kaiheorvokki.
Lintuja on Pyhäjärvellä laskettu jo 1980 -luvulta alkaen. Ne ilmentävät hyvin ympäristönmuutoksia. Järven koko, syvyys, veden laatu ja kasvillisuuden määrä vaikuttavat hyvin pitkälti siihen, mitä lintulajeja alueelle asettuu pesimään. Uhkatekijöinä linnuille voivat olla mm. vesien säännöstely, häirintä pesäpaikoilla ja veden happamoituminen: toki myös rehevöitymisellä on vaikutusta lintulajistoon. Pyhäjärvellä tavattavia lintulajeja ovat karuilla sisävesillä viihtyvät kuikat ja koskelot. Toisaalta lahtivesien hidasta rehevöitymistä kuvaa se, että pesimään ovat ilmestyneet nokikana, lapasorsa, heinätavi, tukkasotka ja mustakurkku-uikku. Suomessa silmälläpidettäviin lintulajeihin lukeutuva kaakkuri pesii myös Pyhäjärvellä. Muita havaittuja lintulajeja: silkkiuikku, härkälintu, laulujoutsen, sorsalinnut (telkkä, sinisorsa, tavi), kalasääski, tuulihaukka, nuolihaukka, rantasipi, taivaanvuohi, isokuovi ja töyhtöhyyppä. Lokkilinnuista naurulokki, pikulokki, kalalokki, kalatiira, harmaalokki, selkälokki. Suorantojen asukit: teeri, riekko, valkoviklo ja lehtokurppa. Rantametsien lintuja: pajulintu, peippo, västäräkki, pajusirkku, ruokokerttunen, peltosirkku, ruisrääkkä, pikkutikka, känepiika, kuhankeittäjä, pyrstötiainen. (Tuikka M. & K./Saarijärven mahtava Pyhäjärvi, 2004).
Pyhäjärvi on erinomaisessa tilassa kalataloudeltaan. Kuitenkin muutokset kalakannoissa ovat olleet huomattavia säännöstelyn alettua 50-luvulla rakennetun Parantalankosken voimalaitoksen myötä. Luontaisesti järven kalastoon kuuluvat ainakin: pikkunahkiainen, hauki, järvitaimen, muikku, siika, kuore, särki, säyne, salakka, lahna, sulkava, ruutana, kivennuoliainen, made, kivisimppu, ahven, kuha ja kiiski. Istutettuja lajeja ovat ankerias, järvilohi, kirjolohi, nieriä, harmaanieriä ja harjus. Jokirapu kuuluu myös Pyhäjärven eliöstöön. (Kovanen/Saarijärven mahtava Pyhäjärvi, 2004).
Pyhäjärven tulevaisuus?
On arvioitu, että tulevaisuudessa loma-asuntojen määrä Pyhäjärven rannoilla kasvaa, kun taas vakinaisten asukkaiden määrä saattaa vähentyä. Osa Pyhäjärven ranta-alueista tulee säilymään rakentamattomina myös tulevaisuudessa, sillä yleiskaavoituksessa tiettyjä alueita on vahvistettu suojelualueiksi.
Maatalous tulee vähenemään lähivuosina, mutta toisaalta voidaan olettaa, että jäljellejäävien maatilojen on kasvatettava ja tehostettava toimintaansa kannattavuuden takaamiseksi. Onkin tärkeää huomioida ympäristöystävällinen viljely ja hyväkuntoisten maatilarakenteiden merkitys --> ehkäistään ylimääräinen kuormitus vesistöihin.
Metsätaloudessa ollaan jo siirryttykin vesiluonnon paremmin huomioiviin menetelmiin: uudisojituksesta on siirrytty täydennysojittamiseen ja vanhojen ojien perkaamiseen. Metsien lannoitusta on vähennety ja hakkuita toteutetaan ympäristönäkökohdat tiedostaen. Turvemaiden hyödyntäminen ovat haaste Pyhäjärven vedenlaadulle tulevaisuudessa, vaikka muuten järvi on saanut olla suojassa esimerkiksi teollisuudelta.
