Puolivälinlampi (21.033.1.002)
Puolivälinlampi on pieni järvi Vantaa (21) -päävesistössä.
Valokuvat
Järvi ja sen ympäristö
Suolijärven itäpuolella, rikkonaisessa moreeni- ja kalliomaastossa, missä alavimmat paikat ovat soistuneet, on neljä melko luonnontilaisena säilynyttä metsälampea: Suolampi, Suonpäänlampi, Hepolammi ja Puolivälinlampi. Lampien pinta-alat vaihtelevat 1,4 – 2 hehtaariin. Suonpäänlammen ja Hepolammen valuma-alueet ovat noin 20 hehtaaria, Suolammen ja Puolivälilammen noin 50 ha. Puolivälinlampi on lammista syvin, 10 metriä. Muiden lampien syvyys on nelisen metriä.
Suolampi ja Suonpäänlampi laskevat yhteistä ojaa pitkin Suolijärven koillisosaan. Hepolammi laskee Puolivälinlampeen, mikä laskee edelleen Tuttulanojaa pitkin Suolijärven eteläosaan.
Lammista vain Hepolammen läheisyydessä kulkee metsäautotie. Asutusta lampien rannoilla ei ole. Suonpäänlammen itärantaa lukuun ottamatta lampien rannat sekä Tuttulanojan rannat ovat Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 § ja 24 § perusteella suojeltua Kytäjän luonnonsuojelualuetta.
Veden laatu
Suolampea lukuun ottamatta, lammista on otettu vesinäytteitä osana Hyvinkään pintavesien seurantaa vuonna 2006. Näytteet otettiin metrin syvyydestä ja metrin pohjan yläpuolelta. Lisäksi tutkittiin lämpötila- ja happikerrostuneisuutta. Aikaisempaa vedenlaatutietoa Kirjavista on vuosilta 1984 ja 1997.
Seurantalammissa vesi oli selvästi hapanta (pH n. 6) ja ruskeaa. Päällysveden väriluvut olivat talvella 250-300 mg Pt/l ja kesällä 150-250 mg Pt/l. Humusvaikutusta osoittava kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) arvo, 30-40 mg/l, kertoi myös merkittävästä humuspitoisuudesta.
Lampia tuulilta suojaavan, mäkisen ympäristön vaikutuksesta kevään ja syksyn täyskiertoajat jäävät lammissa lyhyiksi. Vedet lämpötilakerrostuvat varhain ja lämpötilan harppauskerros estää vesikerrosten sekoittumisen kerrostuneisuuskausina. Talvella happitilanne oli tutkituissa lammissa huono. Happi oli loppu alusvedestä. Hepolammin ja Puolivälilammin päällysvedessä happea oli vain runsaat 1 mg/l. Myös kesällä lampien alusvedet olivat hapettomia ja päällysveden happipitoisuus oli heikentynyt, selvimmin Puolivälinlammessa.
Ravinnepitoisuuksien perusteella lampien vedet ovat reheviä, kesäajan kokonaisfosforipitoisuuden vaihdellessa päällysvesissä 27-38 µg/l. Hepolammin ja Suonpäänlammen alusvedessä pitoisuus on päällysvettä hieman korkeampi. Näitä selvästi syvemmässä Puolivälinlammessa alusveden fosforipitoisuus oli kertaluokkaa päällysvettä korkeampi ja fosfori oli liukoista fosfaattia. Hapenpuutteesta kärsivässä Puolivälinlammessa ravinteet eivät pysty sitoutumaan pysyvästi sedimenttiin, vaan pysyvät mukana järven ravinnekierrossa kerrostuneisuuskausina.
Lampien levätuotantoa kuvaavat klorofylli a-pitoisuudet analysoitiin kesällä vesisyvyydestä 0-2 metriä. Aikaisemmin ne oli määritetty vesistä 1984. Hepolammissa klorofylli a-pitoisuudet oli nyt 16 µg/l, aiemmin 10 µg/l, Puolivälinlammessa 12 µg/l ja 6 µg/l ja Suonpäänlammessa 65 µg/l ja 13 µg/l. Leväpitoisuudet viittaavat lähinnä reheviin kasvuolosuhteisiin.
Alueen luonto
Kytäjällä useiden metsälampien rannat ovat Luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 § ja 24 § perusteella suojeltua Kytäjän luonnonsuojelualuetta. Suojelu estää rakentamisen lampien rannoille sekä metsähakkuut rannoilla. Suojelualueet eivät ulotu lampien koko valuma-alueelle.
Lammet ovat Kytäjä-Usmin Natura2000-verkostossa, jonka arvo perustuu ennen kaikkea laajaan, rakentamattomaan luontokokonaisuuteen, jollainen on tiheään asutulla Uudellamaalla ainutlaatuinen. Alueella esiintyy luonto- ja lintudirektiivien lajeja, useita luontodirektiivin luontotyyppejä sekä alueella havaittu useita Uudellamaalla uhanalaisia kasvilajeja.
Reitit ja paikat
Suolampi, Suonpäänlampi, Hepolammi ja Puolivälinlampi sekä muut lähialueen lammet ovat kauniita metsälampia ja levähdyspaikkoja retkeilijälle. Tulentekopaikkoja ei rannoilla ole. Pehmeät, mutaiset rannat vaikeuttavat vesille pääsyä ja tekevät siitä epämukavaa, kun hapettomasta pohjasta pahanhajuiset kaasut kuplivat pintaan. Kytäjän lampialueen leiri- ja uimapaikat löytyvät Iso-Haiskarilta ja Kiiskilammelta.
