Palovesi - Jäminginselkä (yhd.)
Palovesi, Jäminginselkä on suuri järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
-Muroleen_kanavan_yl%C3%A4puoli-ObsIMG-201608300850-30.jpg)
30. elokuu 2016 08:50
Muroleen kanavan odotuslaituri.
Järven erityispiirteet
Palovesi-Jäminginselkä sijaitsee Kokemäenjoen valuma-alueella Pirkanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 42,7 km² ja se on Suomen 89. suurin järvi. Keskisyvyys on 9,5 metriä ja suurin syvyys 61 metriä.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 6102 km² ja järvisyys 12,2 %. Pääosa tulovirtaamasta virtaa järveen Ruovedestä Kautun vuolteen ja kanavan kautta. Järvi laskee Muroleenkosken ja kanavan kautta Näsijärven pohjoisimpaan selkään, Vankaveteen.
Yhdessä Vaskivesi-Visuveden, Ruoveden ja Tarjanteen kanssa Palovesi-Jäminginselkä muodostaa tasapintaisen, 210 km² laajuisen Iso-Tarjanneveden. Kun Suomen järvitilastossa tulkitaan kukin tasapintainen altaikko yhdeksi suurjärveksi, Iso-Tarjannevesi on maamme 18. suurin järvi. Se sijaitsee kokonaan Pirkanmaan maakunnassa.
Vedenkorkeus ja virtaama
Vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä Muroleen yläasteikolta vuodesta 1863 lähtien. Keskivedenkorkeus on ollut N60+96,03 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 94 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+97,62 m (kesäkuussa 1899) ja alin N60+95,21 m (huhtikuussa 1909), joten äärivaihtelu on ollut 241 cm.
Vedenpinta laski yhteisellä vertailujaksolla 1961–1990 N60-järjestelmän mukaan Herraskosken ala-asteikolta Kaivoskannan asteikolle (eli Vaskivesi-Visuveden ääripäät) 1,9 cm, Kaivoskannasta Kauttuun (eli Tarjanne + Ruovesi) 2,0 cm ja Kautusta Muroleen yläasteikolle (eli Palovesi-Jäminginselän ääripäät) 1,8 cm. Koska maankohoaminen kallistaa altaikkoa, näitä eroja ei kuitenkaan voi tulkita todellisiksi 'putouskorkeuksiksi'.
Virtaamahavaintoja on Muroleesta vuodesta 1863 alkaen. Keskivirtaama on ollut 53 m3/s, keskiylivirtaama 118 m3/s ja keskialivirtaama 21 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 269 m3/s (kesäkuussa 1899) ja 1,6 m3/s (huhtikuussa 1909).
Jäähavainnot
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1884–1885 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Näköpiiri kattaa Hokkaperän lahden. Varhaisin jäätyminen on ollut 27. lokakuuta vuonna 1968, myöhäisin 25. tammikuuta 1925. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 18. huhtikuuta 1921 ja 25. toukokuuta 1909.
Nykytila ja suojelu
Ruoveden Paloselkä on osa 66 km² laajuista Ruovettä. Paloselälle kerääntyy vedet laajalta (2 200 km²) alueelta, johon kuuluu muun muassa Kuorevesi ja Keuruselkä. Paloselän lähivaluma-alue edustaa ainoastaan pientä (110 km²) osaa koko valuma-alueesta. Paloselästä vedet kulkevat Hanhonvuolteen kautta Ruoveden Sotkanselkään, josta ne edelleen laskevat Pöytäselän kautta Paloveteen.
Paloselkä on ekologiselta luokitukseltaan hyvä. Viimeisten vuosien ajan fosforipitoisuus on pysynyt selvästi tavoitearvon alapuolella. Klorofyllipitoisuudessa on tapahtunut useita pieniä tavoitearvon ylityksiä. Sekä fosforin että klorofyllin pitoisuudessa on havaittavissa selkeä laskeva trendi vuosien 1990-2014 aikana. Tämä johtuu etenkin pistekuormituksen loppumisesta, minkä ansiosta järven tila on tällä hetkellä hyvä. Paloselän syvänteessä (17 m) esiintyy kuitenkin ajoittain pohjanläheisen veden happikatoa (0 mg/l) lopputalvella ja -kesällä. Happivajetta (alle 5 mg/l) alkaa esiintymään jo heinäkuussa ja elo-syyskuussa hapen pitoisuus laskee monesti nollaan. Happitilanne helpottaa vesien jäähtyessä, mikä mahdollistaa veden sekoittumisen.
Paloselällä suoritettiin koekalastusta vuonna 2012. Ahvenista mitattu elohopeapitoisuus ylitti suositusarvon, minkä takia järven kemi-allinen tila on hyvää huonompi. Syynä on elohopean kaukokulkeuma ja huuhtouma.
Kokonaisfosforin ja klorofylli a:n pitoisuudet (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Ruoveden Paloselällä kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Ruovesi on tyypitelty keskikokoiseksi humusjärveksi (Kh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi klorofylli a:n pitoisuuden tulee olla alle 11 μg/l ja kokonaisfosforin alle 28 μg/l.
