Merten roskaantuminen on kasvava ongelma ympäri maailmaa. Paikoitellen se muodostaa jopa suurimman mereen liittyvän ympäristöongelman. Itämereen kohdistuvien muiden riskien (rehevöityminen, öljynkuljetuksiin liittyvät riskit, haitalliset aineet, vieraslajit jne.) vuoksi roskaantumiseen ei Itämeren alueella aikaisemmin juurikaan ole kiinnitetty huomiota. Tilanne on kuitenkin muuttunut huomattavasti muutaman viime vuoden aikana, ja alustavaa tietoa roskaantumisesta ja sen aiheuttamista haitoista on jo saatavilla myös Itämeren osalta, ja lisää tietoa kertyy jatkuvasti uusien tutkimushankkeiden myötä.
Roskien lähteet ja kulkureitit mereen
Roskia päätyy meriympäristöön monella tavalla. Tutkimusten mukaan suurin osa, jopa 60–80% kaikesta meriympäristöön päätyvästä roskasta on tavalla tai toisella peräisin maalta. Tästä roskasta suurin osa koostuu erilaisesta muovista. Muusta materiaalista koostuvaa roskaa, kuten lasia, metallia ja paperia on huomattavasti vähemmän. Jokivesien myötä roskia voi saapua hyvinkin kaukaa etenkin keväisin ja syksyisin kun virtaamamäärät ovat suuria, ja sulava lumi ja sade kuljettavat maalta roskia jokiin ja puroihin. Osa roskista päätyy vesistöihin talousvedestä puhdistamojen kautta. Tällöin on kyse kaikkein pienimmistä roskakappaleista, mikroroskista. Myös ohijuoksutukset ja hulevedet kuljettavat mukanaan monenlaista roskaa joka päätyy mereen.
Roskaantumisen tutkimus
EU:n meristrategiadirektiivin myötä EU:n jäsenmaat joutuvat kiinnittämään merialueidensa roskaantumiseen aivan uudenlaista huomiota. Roskaantumisen määrää ja lähteitä tulee selvittää, sekä laatia toimintasuunnitelmia roskaantumisen vähentämiseksi. Lisäksi tulee selvittää, minkälaisia haittoja roskista voi meriluonnolle ja ihmisille olla. Rannoilla olevan silmin nähtävän roskan osalta selvityksiä Suomessa on tehty kohta kolme vuotta Pidä saaristo Siistinä Ry:n toimesta. Rantaroskaseurannassa ajatuksena on, että kun roskia kerätään systemaattisesti samoilta rannoilta, voidaan muodostaa arvioita siitä, millainen on roskaantumisen trendi tänä päivänä. Arvioita varten tarvitaan aineistoa usean vuoden ajalta, sillä roskaantumiseen vaikuttaa monenlaisia hyvin paljon vaihtelevia tekijöitä, joista osa on sosiaalisia ja ekonomisia ja osa ilmastosta johtuvia (esimerkiksi tuuli, sade, virtaukset).
Eri tahoilta tulevia roskia kertyy sekä rannoille että meren pohjaan. Osa, etenkin muoviroska kelluu pinnalla tai vajonneena pinnan alapuoliseen vesimassaan, ja voi kulkeutua virtausten mukana kauas lähteestään. Esimerkiksi Fukushiman katastrofin jälkeen mereen huuhtoutunutta jätettä on saapunut suuria määriä merivirtojen kuljettamana Hawaijin rannikolle, noin 6000 kilometrin päähän lähtöpaikasta.
Roskia on sekä silmin nähtäviä että mikrokokoisia. Mikroroskat voivat olla valmiiksi pieniä hitusia, kuten vaatekuidut tai joissakin kosmetiikkatuotteissa käytetyt pienet muovikuulat. Pientä roskahippua syntyy myös kun suurempi roska hajoaa vähitellen pienempiin osiin. Mikäli on kyse muovista, on tämä hajoamisprosessi hyvin hidas, ja vaatii vähintäänkin mekaanista hankausta ja mieluiten myös auringon valoa, sillä UV-säteilyllä on muovia haurastuttavia vaikutuksia.
Roskaantumisen haitat meriluonnolle
Muovi on erityisen haitallista merieliöille useastakin syystä. Monet muovilaadut sisältävät lisäaineita kuten esimerkiksi pehmentimiä tai palonestoaineita, jotka ovat merieliöille haitallisia. Muovit myös sitovat vedestä haitallisia yhdisteitä, periaatteena mitä pienempi muovikappale, sitä enemmän suhteellista sitoutumispintaa. Haitallisten aineiden pitoisuudet muoviroskassa voivat olla monta luokkaa suuremmat kuin ympäröivässä vedessä.
Monet merieläimet kärsivät roskista. Nisäkkäät, linnut ja kalat voivat jäädä satimeen esimerkiksi irronneisiin pyydyksiin tai muuhun ajelehtivaan roskaan. Monet eläimet voivat syödä roskia, sekä silmin nähtävää että mikroroskaa, koska ne eivät osaa erotella roskaa sopivasta ravinnosta. Syöty roska voi paitsi tukkia eläimen ruoansulatuselimistön, myös olla haitallista muulla tavoin. Muovien valmistusaineista sekä monissa muoveissa käytetyistä lisäaineista, kuten pehmentimistä ja palonestoaineista voi liueta vaarallisia yhdisteitä elimistöön. On myös havaittu että muoveihin voi rikastua merivedestä siellä ennestään jo olevia haitallisia kemikaaleja.
Roskaantuminen on onneksi hiukan erilainen kuin monet muut Itämerta uhkaavat asiat, koska siihen voi jokainen omalla toiminnallaan vaikuttaa. Meriroskatyössä tiedottaminen ja ongelman tiedostaminen ovat tärkeitä keinoja, joilla roskaantumista voidaan vähentää.
