Kakskerranjärvi (95.110.1.001)
Kakskerranjärvi on pieni järvi Pohjoinen Saaristomeri (95) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
-Kakskerranj%C3%A4rvi_it%C3%A4p%C3%A4%C3%A4-ObsALG-202008190659-51.jpeg)
Järven erityispiirteet
Kakskerranjärvi on pitkänomainen saaristojärvi Kakskerran saaressa Turussa, Varsinais-Suomen maakunnassa. Pinta-ala on 1,63 km², keskisyvyys 6,4 metriä ja syvin kohta, Myllykylän syvänne, noin 15 metriä. Järven vesitilavuus on 10,3 milj. m3 ja teoreettinen viipymä noin neljä vuotta. Rantaviivaa on 15 km.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 10,4 km². Se on puolet Kakskerran saaren alasta. Järveen laskee viisi ojaa, suuruusjärjestyksessä Aatilanoja, Kalliolanoja, Pikkujärvenoja, Hyyrtilänoja ja Kollinoja. Näiden kautta järveen tulee paljon kuormitusta etenkin saaren pelloilta. Järven alusvedessä on happikatoa kerrosteisuuden aikaan talvella ja kesällä.
Järvi on muodoltaan pitkänomainen ja halkaisee pitkulaisen Kakskerran saaren. Järven suurin pituus on 5,0 km ja saaren 9,1 km.
Kakskerranjärvessä on kolme saarta: Isosaari (4 ha), Pikkusaari ja Kissasaari. Laskuoja Myllyoja Saaristomereen lähtee Isosaaren itäpuolelta järven etelärannalta. Saarten nimet vaihtelevat lähteestä riippuen. Paikalliset käyttävät Isosaaresta nimitystä Käärmesaari ja keskimmäisestä Muurahaissaari. Pienintä Kissasaarta nimitetään toisinaan myös Lintusaareksi, ja siellä pesiikin säännöllisesti mm. muutamia selkälokkeja. Käärmesaari on korpimainen asumaton saari, ja siellä metsä on kasvanut pitkään vapaasti. Hirvet viihtyvät siellä toisinaan kesäisin, siellä pesivät todennäköisesti harmaahaikarat ja kanahaukka.
Viimeisin muokkaus: Anssi Junnila, Kakskerranjärven suojeluyhdistys. 3.10. 2013
Nykytila ja suojelu
Kakskerranjärvi voi nykyään paremmin
Kakskerranjärven tilassa on viimeisen kuuden vuoden aikana tapahtunut selkeä käänne parempaan. Syksyllä 2007 pantiin järven tärkeällä valuma-alueella Kalliolassa ympäristötukisopimuksella peltoja kesannolle yli 20 ha, ja määrää on sittemmin lisätty. Tämä on vaikuttanut ratkaisevasti ulkoisen kuorman vähenemiseen, ja nimenomaan pintaveden fosforipitoisuuksien alenemiseen tuottavassa kerroksessa. Sinilevien massaesiintymisiä ei ole enää tämän jälkeen havaittu, määrät ovat olleet pieniä eivätkä enää haittaa virkistyskäyttöä. Alusveden happivajaus on vielä toistaiseksi ongelmana; pitkään jatkunut ilmastus eri menetelmin lopetettiin vuonna 2012, mutta tällä ei ole ollut oleellista merkitystä järven tilaan.
Vuonna 2013 näkösyvyys on ollut toukokuista kevätaspektin samennusta lukuunottamatta yli 2 metriä, maaliskuussa peräti 2,8 ja heinäkuussa 2,5 m. Tuottavan kerroksen fosforipitoisuus on ollut n. 20 mikrogrammaa per litra.
Anssi Junnila, Kakskerranjärven suojeluyhdistys 3.10. 2013
Vedenlaadun seuranta
Kakskerranjärvi kuuluu pienten ja keskikokoisten vähähumuksisten järvien pintavesityyppiin, ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Harjattulan havaintopisteessä fosforia ja typpeä on ollut kohtalaisesti. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut huomattavasti.
Pintavedessä on esiintynyt voimakkaaseen levätuotantoon viittaavaa hapen ylikyllästystä kesäisin. Talvella pintaveden happitilanne on pysynyt hyvänä. Pohjanläheisessä vedessä esiintyy usein hapen vajausta ja etenkin kesäisin jopa happikatoa.
Veden humuspitoisuus ja sameus ovat vaihdelleet kuten näkösyvyyskin. Suurimmat näkösyvyydet on mitattu 1970-luvulla, eikä vastaavia ole sen jälkeen ollut. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut ajoittain kesäisin huomattavan korkea, mikä selittyy voimakkaalla levätuotannolla. Talvisin pH on selvästi alempi.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 6.8.2013
Päivitetty 11.7.2018
- Kakskerranjärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2017
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015
Päivitetty 11.7.2018
