Onkivesi (04.511.1.001)/
Onki- ja Poroveden säännöstely
Onki- ja Poroveden säännöstely aloitettiin vuonna 1951. Säännöstelyn tavoitteena on alentaa maataloudelle haitallisia vedenkorkeuksia. Säännöstely on ollut valtion hoidossa vuodesta 1968 alkaen. Säännöstelyluvan nykyinen haltija on Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Säännöstely vaikuttaa Onkiveden ja Poroveden lisäksi Poroveden tasossa oleviin Nerkoon- ja Haapajärveen sekä Iso-Iihin.
Onkiveden säännöstelyä hoidetaan Viannankoskessa olevalla padolla. Vesitilanteesta riippuen juoksutuksiin voidaan käyttää myös Ahkiolahden kanavaa. Poroveden tasossa olevat altaat ovat likimain metrin korkeammalla kuin Onkivesi. Porovettä säännöstellään Nerohvirran padolla. Tarvittaessa juoksutuksiin voidaan käyttää myös Nerkoon kanavaa.
Järville on määrätty kiinteä ylä- ja alaraja paitsi tulva-aikana, jolloin vedenkorkeuden nousua pyritään estämään pitämällä säännöstelypadot täysin auki. Kevättulvan jälkeen vedenkorkeus on pidettävä luvassa määrätyllä tavoitekorkeudelle joulukuun alkuun saakka. Tavoitekorkeuteen sallitaan ±10 cm vaihtelu, mutta vettä ei saa tarpeettomasti pitää tavoitekorkeuden ylä- tai alarajalla.
Säännöstelyn vaikutukset Onki- ja Poroveden vedenkorkeuksiin
Onki- ja Poroveden säännöstely on vaikuttanut eniten järvien tulvakorkeuksiin, jotka ovat laskeneet lähes metrin luonnontilaisesta. Tulvan lasku on myös nopeutunut selvästi. Samalla järvien keskivedenkorkeus on laskenut noin 20 cm. Vedenkorkeuden vaihteluväli on nykyisin noin 1,8 m, kun se luonnontilassa oli noin 2,5 m. Säännösteltyjen ja luonnonmukaisten vedenkorkeuksien keskimääräinen ero on noin 30 cm.
Onkiveden vedenkorkeutta seurataan Ahkiolahden kanavan yläpuolella olevalla automaattisella vedenkorkeusasemalla. Poroveden tasossa olevien järvien vedenkorkeutta seurataan Nerkoon kanavan yläpuolella olevalla vedenkorkeusasemalla. Vedenkorkeudet ilmoitetaan metreinä merenpinnasta ns. NN-korkeusjärjestelmässä.
Onki- ja Poroveden vedenkorkeuksista on havaintoja vuodesta 1868 alkaen. Suurin havaittu tulva sattui Onkivedellä vuonna 1899, tosin vedenkorkeus nousi jo edellisenä vuonna lähes samoihin korkeuksiin. Porovedellä suurin havainto on vuodelta 1898, vuoden 1899 niin sanottu valapaton tulva jäi muutaman senttimetrin sitä alemmaksi. Molemmilla järvillä vedenkorkeus nousi näinä vuosina liki kaksi metriä nykyistä keskitulvakorkeutta ylemmäksi. Havaintojakson kuivimmat vuodet ajoittuvat sotavuosiin 1941–1942. Tällöin vesi oli alimmillaan liki kolme metriä vuosien 1898–1899 tulvahuippua alempana.
Onkiveden vedenkorkeudet vuosina 1987–2000
| Tunnusluku | Havaittu | Luonnonmukainen |
|---|---|---|
| Ylin vedenkorkeus (HW) | 85,53 | 86,51 |
| Keskimääräinen ylin vedenkorkeus (MHW) | 85,06 | 85,93 |
| Keskimääräinen vedenkorkeus (MW) | 84,55 | 84,71 |
| Keskimääräinen alin vedenkorkeus (MNW) | 84,00 | 84,17 |
| Alin vedenkorkeus (NW) | 83,77 | 84,00 |
Luonnonmukaisella vedenkorkeudella tarkoitetaan sitä vedenkorkeutta, joka järvessä olisi, jos sitä ei säännösteltäisi. Luonnonmukaiset vedenkorkeudet lasketaan tarkoitusta varten kehitetyllä palautuslaskentaohjelmalla.
Poroveden vedenkorkeudet vuosina 1987–2000
| Tunnusluku | Havaittu | Luonnonmukainen |
|---|---|---|
| Ylin vedenkorkeus (HW) | 86,75 | 87,57 |
| Keskimääräinen ylin vedenkorkeus (MHW) | 86,17 | 86,94 |
| Keskimääräinen vedenkorkeus (MW) | 85,54 | 85,66 |
| Keskimääräinen alin vedenkorkeus (MNW) | 85,14 | 85,21 |
| Alin vedenkorkeus (NW) | 85,06 | 85,06 |
Luonnonmukaisella vedenkorkeudella tarkoitetaan sitä vedenkorkeutta, joka järvessä olisi jos sitä ei säännösteltäisi. Luonnonmukaiset vedenkorkeudet lasketaan tarkoitusta varten kehitetyllä palautuslaskentaohjelmalla.
Onki- ja Poroveden säännöstelyn kehitys 1980-luvulta lähtien
Onki- ja Poroveden säännöstelyä on tarkistettu kolme kertaa säännöstelyn aloittamisen jälkeen. Ensimmäinen säännöstelyn muutossuunnitelma sai luvan vuonna 1987 ja uutta säännöstelyä alettiin toteuttaa heti luvan tultua voimaan. Uusien lupaehtojen mukaan järvien lähes metrin suuruinen kevätalennus jäi pääsääntöisesti pois ja Ahkiolahden ja Nerkoon kanavia alettiin käyttää tulvajuoksutuksiin.
Säännöstelyä muutettiin edelleen vuonna 1994 siten, että kuivinakin keväinä järville muodostuu pieni tulvahuippu ja tulvan laskua jarrutetaan 5. kesäkuuta saakka. Muutoksen tavoitteena oli kasvillisuushaittojen vähentäminen ja kevätkutuisten kalojen lisääntymisolosuhteiden parantaminen.
Vuonna 1994 annettuun säännöstelylupaan sisältyi ehto, jonka mukaan ympäristökeskuksen oli pantava vireille luvan tarkistamista koskeva hakemus asianosaisen tai viranomaisen sitä vaatiessa. Luvan tarkistamiseksi tehtiin kaksi aloitetta, joiden pohjalta ympäristökeskus haki vuonna 2003 Itä-Suomen ympäristölupavirastolta säännöstelyn lupaehtojen tarkistamista. Tarkistamisen tavoitteena oli säännöstelystä vesistön virkistyskäytölle ja kalataloudelle aiheutuvien haittojen vähentäminen. Monien vaiheiden jälkeen Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi asiasta päätöksen 12. syyskuuta 2007. Uutta säänöstelylupaa alettiin noudattaa heti päätöksen saatua lainvoiman.
Onki- ja Poroveden padotus- ja juoksutusselvitys
Onki- ja Porovedelle tehtiin vuosina 2017–2018 vesilain mukainen padotus- ja juoksutusselvitys, jonka tavoitteena oli ilmastonmuutokseen varautuminen sekä tulvista ja kuivuudesta aiheutuvien riskien vähentäminen. Selvityksen taustalla oli vuonna 2016 valmistunut selvitys ilmastonmuutoksen vaikutuksista Iisalmen reitin säännöstelyjen toimivuuteen.
Padotus- ja juoksutusselvityksen perusteella Pohjois-Savon ELY-keskus teki lokakuussa 2018 Itä-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen Onki- ja Poroveden tasossa olevien järvien säännöstelyjen tarkistamiseksi. Hakemussuunnitelman mukaan järvien pakollisesta kevätalennuksesta luovutaan, mutta alennus voidaan tehdä, jos kevättulvaennusteiden perusteella on ennustettavissa keskimääräistä suurempi tulva.
