Keljonjärvi (35.728.1.001)
Keljonjärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Järven erityispiirteet
Keljonjärvi sijaitsee Kangasalan kunnassa Sahalahden taajaman pohjoispuolella. Järvellä on pinta-alaa 5,10 km² ja sen suurin syvyys on 10,3 m. Järven valuma-alue on kooltaan 72,32 km². Lähivaluma-alue koostuu pääosin pelloista ja haja-asutuksesta, kun kauempana valuma-alueella alue on metsäistä ja soista. Järvi laskee Längelmäveteen Saksalanselän alueelle.
Järven vesi on väriltään ruskeaa. Vesi on runsashumuksista, johtuen valuma-alueella olevista soista.
Nykytila ja suojelu
Keljonjärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Järvellä on kesäisin usein sinileväkukintoja, jotka voivat haitata uimista. Järven rehevyystaso on korkea.
Järvellä on otettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmän mukaan vedenlaatunäytteitä 184 kertaa vuosina 1967-2020. Näytteenottajina ovat toimineet kunnallinen ympäristöviranomainen, Hämeen- ja Pirkanmaan ELY-keskukset sekä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.
Sillansalmen mittausasema
Mittauksista 122 kpl on suoritettu järven Röyttänveden ja Längelmäveden välisessä salmessa noin 150 metriä Suoniementien sillasta itään. Näytteet on otettu 0,1-1,0 metrin syvyydestä ja 2-4 kertaa vuodessa. Näissä mittauksissa veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 41,2 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 919,8 µg/l. Tuloksista on nähtävissä selvä laskusuhdanne erityisesti fosforin osalta 2010-luvulla.
df
Mittauksista 59 kpl on suoritettu noin 100 metriä Keljonsaaresta etelään. Mittauskohdassa on 9,7 metriä syvää ja näytteet on otettu 1-9 metrin syvyydeltä.
Päällysveden hapen kyllästysaste oli keskimäärin 80% ja alusveden hapenkylläisyys oli 13%. Alusvedessä esiintyi useasti happikatoja, jotka vaikuttavat alusveden kokonaisfosforipitoisuuksiin. Päällysvedessä esiintyi kaksi kertaa ylikyllästyneisyyttä.
Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 46,2µg/l ja alusvedessä 147µg/l. Päällysveden fosforin määrä on pysynyt melko tasaisesti 40-60µg/l välillä. Alusvedessä esiintyi hyvin korkeita fosforin pitoisuuksia edellä mainittujen hapettomien olosuhteiden takia. Korkein yksittäinen pitoisuus oli 490µg/l, joka mitattiin vuonna 1999. Melkein 60% mittauksista saatiin alusvedestä tulokseksi yli 100µg/l:n kokonaisfosforipitoisuus.
Päällysveden kokonaistyppipitoisuus oli keskimäärin 849µg/l. Alusvedessä typpeä oli keskimäärin 1653µg/l. Päällysveden pitoisuudet olivat hyvin lieväsä nousussa, joka näkyi lähinnä korkeiden pitoisuuksien esiintymisen tihentymisenä viime aikoina. Alusvedessä sen sijaan esiintyi alle 1000µg/l pitoisuuksia vain joka viidennessä näytteessä. Korkein alusvedestä mitattu kokonaistypen määrä oli 2900µg/l vuonna 1999. Yli 2000µg/l pitoisuuksia mitattiin kaikkiaan 13 kertaa eli noin joka kolmannessa näytteessä.
