Valtakunnallinen sinileväseuranta
Valtakunnallisessa sinileväseurannassa sinilevätilanne tarkistetaan vakiohavaintopaikoilla kerran viikossa kesä-syyskuussa. Seurannan ensisijainen tarkoitus on luoda yleiskuva koko maan sinilevätilanteesta.
Valtakunnallinen sinileväseuranta on Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten ja kuntien yhdessä toteuttama seuranta, jolla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Siihen kuuluu tänä kesänä kaikkiaan 370 havaintopaikkaa sisävesillä ja merialueilla, joilla käydään kerran viikossa kesä-syyskuussa.
Leväseurannan havaintopaikat
Virhe pienoisohjelmassa Ol3AlgalMonitoringMap: Unable to load template 'wiki:Ol3AlgalMonitoringMap'
Ei sinilevää
Hieman
Runsaasti
Erittäin runsaasti
Ei tuoretta (< 1 vko) havaintoa
Entinen havaintopaikka
Valtakunnallinen leväseuranta
Sinilevien esiintymistä on seurattu jo vuosikymmenten ajan. Kansalaisten ja viranomaisten toimittamista levänäytteistä on kerätty tietoja Levähaittarekisteriin 1980-luvulta lähtien.
Systemaattinen valtakunnallinen levähaittaseuranta aloitettiin kesällä 1998. Sen avulla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, kunnallisten ympäristöviranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Leväseurantaa tehdään sisävesillä ja merialueilla
Leväseurantaan kuuluu yli 300 pysyvää havaintopaikkaa eri puolilla maata sisävesillä ja merialueilla. Havaintopaikat on valittu siten, että ne edustavat rehevyydeltään, kooltaan ja vedenlaadultaan eri tyyppisiä vesistöjä.
Levätilannetta seurataan havaintopaikoilla viikoittain kesäkuusta syyskuuhun. Sinilevän määrä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, otetaan näyte lajinmääritystä varten.
Sisävesillä havainnoitsijoina toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset, mutta mukana on myös yksityisiä havainnoitsijoita.
Itämeren levätilanteen kehitystä seuraavat ympäristöviranomaiset ja Suomen ympäristökeskus yhdistäen tietoa tutkimusaluksilta, satelliittikuvista ja Itämerta risteileviltä aluksilta. Levätilannetta seurataan myös perinteisillä havaintoasemilla sekä Rajavartiolaitoksen lentäjien ja koulutettujen havainnoitsijoiden toimesta.
