Haukivesi (Saimaa) (04.211.1.001)
Järvi
Nimi: Haukivesi
Järvinumero: 04.211.1.001
Vesistöalue: Haukiveden lähialue (04.211)
Päävesistö: Vuoksi (04)
Perustiedot
Pinta-ala: 56 042,9 ha
Syvyys: 55 m
Keskisyvyys: 9,13 m
Tilavuus: 5 114 450 000 m³5,114 km³ <br />5 114 450 000 000 l <br />
Rantaviiva: 2 355,33 km2 355 330 m <br />
Korkeustaso: 75,8 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Rantasalmi, Varkaus, Joroinen, Savonlinna, Leppävirta
Maakunta: Etelä-Savon maakunta, Pohjois-Savon maakunta
ELY-keskus: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Vuoksen vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
29. syyskuu 2022 |
27. syyskuu 2022 12:20 |
Järven erityispiirteet
Haukivesi on Vuoksen vesistön järvi Varkauden ja Savonlinnan välillä Pohjois- ja Etelä-Savon maakunnissa. Järven ala on 560 km², Suomen järvien pinta-alatilastossa se on sijalla 8. Keskisyvyys on 9,1 m ja suurin syvyys 55 m. Pisimmästä kohdastaan Varkauden Siitinselän ja Savonlinnan Haapaveden välillä se on 80 kilometriä pitkä. Haukivedessä on 2 158 saarta. Haukivesi on osa ns. Suur-Saimaata.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 50 576 km², josta vettä 17,5 %. Haukivedessä yhtyvät Vuoksen vesistön pääreitit, voidaan sanoa, että se on Vuoksen vesistön varsinainen keskusallas. Idästä purkautuvat Pielisen reitin ja sen alapuolisten vesistöjen vedet Enonvedestä Tappuvirran sekä Oravin ja Haponlahden kanavien kautta (keskivirtaama yli 350 m3/s). Tässä ovat mukana ovat myös Karvion kautta tulevat Kallaveden reitin, Juojärven reitin ja Kermajärven vedet. Järven luoteispäähän, Siitinselkään, laskee Unnukka tuoden Konnuksen kautta purkautuvat Kallaveden reitin vedet. Purku-uomina ovat Kämärinkoski, Ämmäkoski, Taipaleen kanava sekä Huruskosken voimakanava. Keskivirtaama on noin 115 m3/s.
Haukiveteen laskevat myös Sysmäjärven alueen (1236 km²) ja Sorsaveden alueen (662 km²) vedet.
Haukivedessä on 2929 saarta, joiden kokonaisala on 13547 ha ja rantaviivan pituus 1472 km. Yli neliökilometrin laajuisia saaria on peräti 28, suurimmat ovat Haapaselällä sijaitsevat Tiemassaari (2162 ha) ja Kerisalonsaari (1652 ha). Ne ovat Suomen sisävesien saaritilastossa sijoilla 19 ja 29.
Haukiveden tunnetuin saari on kuitenkin Linnansaari (440 ha), joka lähialueineen muodostaa yhden järviemme kolmesta kansallispuistosta. Puisto perustettiin vuonna 1956, se on kaikkiaan noin 40 kilometriä pitkä ja 10 kilometriä leveä. Yli hehtaarin kokoisia saaria on runsaat 130 ja pienempiä satamäärin, mutta avoimet selkävedet ovat silti hallitsevia. Puiston suojissa elää yli viisikymmentä saimaannorppaa, lisäksi alueella pesii Suomen tiheimpiin kuuluva kalasääskikanta.
Vedenkorkeus ja virtaama
Haukiveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1885 alkaen. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Oravissa (YKJ 6890443, 3584032). Koko havaintojakson keskivedenkorkeus on ollut N60+75,95 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 76 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+77,93 m (kesällä 1899) ja alin N60+74,44 m (keväällä 1942), joten äärivaihtelu on ollut 349 cm.
Haukivedestä vesi virtaa Pihlajaveteen Savonlinnan Haapavedeltä Laitaatsalmen, Haapasalmen ja Kyrönsalmen kautta. Laskennallinen keskivirtaama on 490 m3/s. Keskivedenkorkeuden ero Savonlinnan ylä- ja ala-asteikon välillä on vajaat viisi senttiä.
Pintalämpötilat ja jäähavainnot
Pintaveden lämpötilaa on mitattu vedenkorkeusasteikon tuntumassa vuodesta 1983 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1991–1995. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,6, heinäkuussa 19,1 ja elokuussa 18,2 astetta.
Haukivedellä tehtiin myös lämpöluotauksia vuosina 1961–1975. Havaintopaikka sijaitsi rikkonaisen altaan reunaosassa, noin 200 metrin päässä Oravin kanavan suulta. Keskimääräinen maksimilämpötila oli pinnassa 20,9 astetta, viiden metrin syvyydessä 19,0 astetta ja 10 metrin syvyydessä 18,2 astetta. Maksimi saavutettiin viidessä metrissä keskimäärin 12 päivää ja 10 metrissä keskimäärin 18 päivää pintamaksimin jälkeen. Vesipatsas saavutti tasalämpöisyyden keskimäärin 16. elokuuta ja jäähtyi tasalämpöisenä 80 vuorokauden ajan. Keskimääräinen minimilämpötila 10 metrin syvyydessä oli 0,7 astetta, sen ajankohta oli keskimäärin 18. helmikuuta.
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on Oravista vuodesta 1885 alkaen, joitakin vuosia puuttuu etenkin 1920-luvulta. Havainnot jatkuvat edelleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 8. marraskuuta vuonna 1968, myöhäisin 23. tammikuuta 1930. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 24. huhtikuuta 2007 ja 2. kesäkuuta 1893. Ennen vuoden 2007 ennätystä aikaisin päivä oli ollut 28. huhtikuuta (vuosilta 1921, 1943, 1989 ja 1990).
Jäänpaksuushavaintoja, samoin Oravista, on rekisterissä vuodesta 1961 alkaen, ne puuttuvat vuosilta 1978- 1994, mutta käynnistyivät uudelleen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 52 cm, koko jakson ennätyspaksuus 76 cm maaliskuulta 2011.
Nykytila ja suojelu
Haukiveden tila
Haukivesi edustaa karua järviruokotyyppiä, mutta se on pohjoisosiltaan rehevöitynyt Varkaudessa sijaitsevan teollisuuden vaikutuksesta. Vesi on luonteeltaan dystrofista eli se sisältää humusaineita.
Siitinselkä- Vuoriselkä -aluetta kuormittavien Stora Enson Varkauden tehtaiden sekä Varkauden kaupungin jätevesikuormitus on pienentynyt 1970 –luvulta lähtien. Huruslahden ja Haukiveden pohjoisosan veden laatu on parantunut selkeästi niistä ajoista, jolloin yhdyskunnan ja teollisuuden päästöt olivat suurimmillaan.
Siitinselkä- Vuoriselkä -alueen ekologista tilaa heikentää vedessä leijuvien levien määrä, myös pohjien tila on heikko ja alueen syvänteiden pohjaeläinyhteisöt ovat korkeintaan tyydyttävää tilaa. Pistekuormituksen vähentämisen seurauksena vesialueen tila on kuitenkin parantunut selvästi.
Vuosina 2008 ja 2009 tehtyjen tutkimusten perusteella on havaittu, että Huruslahdessa ja sen lähialueilla esiintyy korkeita organotina-yhdisteiden pitoisuuksia. Yhdisteet kulkeutuvat virtausten mukana edelleen sedimentin kiintoaineeseen sitoutuneena alapuolisille Haukiveden vesialueille.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Linnansaaren kansallispuiston suojissa elää yli viisikymmentä saimaannorppaa, lisäksi alueella pesii Suomen tiheimpiin kuuluva kalasääskikanta. Linnansaaressa voi tutustua perinnemaiseman hoitoon, kunnostettuun torppaan ja kaskenpolttoon, siellä on myös useita luontoon merkittyjä retkeilypolkuja. Veneilijöitä varten puistossa on 20 rantautumispaikkaa.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Suurin osa alueen saarista ovat olleet asuttuja ja maisemassa näkyykin kaskikulttuurin jäljet. Vanhojen kulttuurilajien suojelemiseksi, pelloilla harrastetaan edelleenkin kaskeamista.
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
- Haukiveden kalastusalue
- Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelma (ymparisto.fi)
- Huruslahden pohjasedimenttien haitta-aineiden kulkeutumisen vähentäminen (ymparisto.fi)
- Linnansaaren kansallispuisto (fi.wikipedia.org)
