Inhottujärvi (36.021.1.001)
Järvi
Nimi: Inhottujärvi
Järvinumero: 36.021.1.001
Vesistöalue: Inhottujärven - Kynäsjoen alue (36.021)
Päävesistö: Karvianjoki (36)
Perustiedot
Pinta-ala: 449,1 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 24,35 km24 350 m <br />
Korkeustaso: 43 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Pori
Maakunta: Satakunnan maakunta
ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
Järven erityispiirteet
Inhottujärvi sijaitsee pääosaltaan Noormarkussa Porissa ja pienemmältä osaltaan Pomarkussa Satakunnan maakunnassa. Järvi kuuluu Inhottujärven-Kynäsjoen vesistöalueeseen ja Karvianjoen päävesistöön. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Nämä ovat Pomarkunjoki ja Noormarkunjoki, joka alkaa Inhottujärvestä Hanhijokena ja Oravajokena. Idästä järveen laskee Karhijärvestä lähtevä Lassilanjoki ja pohjoisesta Kynäsjärvestä lähtevä Kynäsjoki.
Järven pinta-ala on noin 449 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on reilu 24 kilometriä. Inhottujärvellä on useita saaria. Niistä merkittävimmät ovat Vuonissaari, Ruohokari, Ämmänsaari, Pookholma, Vasikkasaari, Virvorinkari, Pukkisaari ja Pirttisaari.
Inhottujärvi on vedenpinnanlaskun myötä syntynyt matala, rehevä ja säännöstelty järvi. Se on laajalti vesikasvillisuuden peittämä, vain sen keskiosasta löytyy pysyvästi avoin vesialue. Lintujärvenä Inhottujärvi arvostellaan yhdeksi Etelä-Suomen parhaista. Etenkin järven itäpää on erittäin merkittävä lintujen esiintymisalue.
Nykytila
Vedenlaatu
Inhottujärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, ja planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus ilmentää runsasta levätuotantoa. Seurantatietoja on pitkältä aikaväliltä melko vähän, mutta havaintojen perusteella etenkin fosforitaso on kasvanut.
Hyvin matalan järven happipitoisuus on ollut mittauksissa hyvä tai tyydyttävä myös talvisin, mikä selittynee sillä, että veden vaihtuvuus on nopeaa.
Inhottujärven veden sameus on kasvanut voimakkaasti pitkällä aikavälillä, ja myös humuspitoisuus on noussut. Näkösyvyys on ollut kesäisin enimmillään 0,8 m 2000-luvulla. Pintaveden pH-arvo on ollut viime vuosien kesämittauksissa 6,9-7,2 ja talvella hieman alempi.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 15.8.2013
Päivitetty 11.7.2018
- Inhottujärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2021
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015
Päivitetty 2.8.2021
Mataloituminen ja umpeenkasvu
Matala ja rehevä Inhottujärvi on vähitellen kasvamassa umpeen. Säännöstelyllä lasketussa järvessä kasvillisuus ulottuu jo pitkälle ulapalle. Säännöstelyn lisäksi Inhottujärven kasvillisuutta edistävät samalla korkeudella pysyvä vedenpinta, tulvien puute ja järveen tuleva ravinne- ja kiintoainekuormitus. Järven ravinne- ja kiintoainekuormitusta aiheuttavat muun muassa valuma-alueen maa- ja metsätalous, suo-ojitukset, turvetuotanto sekä haja- ja taajama-asutus.
Suojelu
Inhottujärven itäpuoliskoa ja Paapanselkä-Hanhilahtea suojellaan luonnonsuojelulailla ja ne kuuluvat seutukaavan luonnonsuojelualueeseen. Järven länsipuolen vesialueiden suojelu toteutetaan vesilailla. Pieni osa länsipuolen ranta-alueen ja Ruohokarin suojelusta toteutetaan kaavalla.
Inhottujärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sekä myös Natura 2000 -ohjelmaan. Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ja liitteen II lajit eivät ole alueen suojeluperusteena.
Linnut ja muu vesiluonto
Linnusto
Inhottujärvi on pesivän vesilinnustonsa puolesta Suomen parhaita lintuvesiä. Järven merkittävimmät pesintäalueet ovat järven itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella sekä pohjoisosassa etenkin avoimen uoman länsipuolella. Järven pesimälinnustoon kuuluvat esimerkiksi härkälintu, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, haapana, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, isokoskelo, ruskosuohaukka, kurki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, mustatiira, kaulushaikara, lapasorsa, punajalkaviklo, rytikerttunen sekä satunnaisesti pikku-uikku ja uivelo. Rantojen umpeenkasvun, ruovikoiden tuuhentumisen ja luhtavyöhykkeiden laajentumisen seurauksena myös luhtahuitin, taivaanvuohen, rantasipin, liron, keltavästäräkin, västäräkin, ruokokerttusen ja pajusirkun parimäärät ovat kasvaneet.
Inhottujärvi on tärkeä myös sieltä ravintonsa hakeville, mutta muualla tai järven lähiympäristössä pesiville linnuille. Näitä ovat esimerkiksi kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Järvi on lisäksi merkittävä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien lepäily- ja ruokailupaikka. Inhottujärven Paapanselkä-Hanhilahti -alue on etenkin keväällä muuttavien vesilintujen levähdysalue. Järvellä säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat esimerkiksi härkälintu, jouhisorsa, heinätavi, punajalkaviklo ja nuolihaukka. Talvisin koskikarat viihtyvät järven lasku-uomien suilla, joissa on yleensä jonkin verran sulaa.
Nisäkkäät
Inhottujärven mainitsemisen arvoisia nisäkkäitä on etenkin saukko, joka on luontodirektiivin liitteen II mukainen laji.
Kasvillisuus
Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot.
Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme.
Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Inhottujärvi on merkittävä luontokohde, joka on osa Karvianjoen vesistön melontareitistöä ja yksi maamme arvokkaimmista lintujärvistä. Järven etelärannan pysäköintipaikalta johtaa polku lintutornille. Polun varressa on myös tarkkailulava, joka soveltuu liikuntaesteisille.
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Runsaan linnustonsa vuoksi Inhottujärvi on määritelty Natura-alueeksi. Lisätietoja:Inhottujärvi
- Saari, T. 2006. Selvitys Inhottujärven säännöstelystä ja tilan parantamisesta. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. 60 s.
