Koitere (04.941.1.001)
Koitere on suuri järvi Vuoksi (04) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
Järven erityispiirteet
Koitere sijaitsee Ilomantsissa, itäisimmässä osassa Suomea, Vuoksen vesistön latvoilla. Koko Koitajoen vesistöalueen pinta-ala on runsaat 6 600 km², järvisyys noin 10 %. Itse Koitereen valuma-alueen ala on noin 2080 km²,josta vettä 12,6 %. Lähivaluma-alueen ala noin 720 km², josta kolmannes on turvemaita. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Lutinjoen-Haapajoen (974 km²), Hiienjoen (153 km²) ja Suomunjoen (145 km²) alueet. Ensin mainitusta on Venäjän puolella 320 km².
Koitereen pinta-ala on 164 km², ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 27. Keskisyyvyys on 6,7 metriä, ja suurin syvyys 46 metriä.
Koitere kuuluu valtakunnallisten rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmien piiriin. Selkäsaariston alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.
Suomen Kotiseutuliitto valitsi 1960-luvulla Koitereen yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä eli matkailun vetonaulaksi.
451 saarta
Koitere on satasaarinen erämainen järvi. Kaikkiaan järvellä on 451 saarta. Suurimmat ovat Juuansaari (688 ha), joka Suomen järvien saaritilastossa on sijalla 92, ja Tyrjänsaari (370 ha). Niihin molempiin on tieyhteys. Suuria selkäsaaria ovat Lammassaari (480 ha) ja Hirvatsaari (250 ha). Lammassaari on morfologisesti hyvin rikkonainen ja siellä on myös kymmenkunta lampea, joista suurin on Valkealampi (noin 40 ha).
Koiteretta on nimitetty Karjalan mereksikin. Luonnontilaisena, ennen vuonna 1955 toteutettua säännöstelyä, järveä ovat ympäröineet vanhat metsät ja laajat hiekkaiset rannat. Koitereen maisemissa on elänyt runonlaulajia, kuuluisimpana Mateli Kuivalatar. Matelin runoja on Kantelettaressa Elias Lönnrotin kokoamana. Koitereen ja sen vanhan lasku-uoman Ala-Koitajoen maisemissa on kuvattu useita suomalaisia elokuvia.
Kalaisa järvi
Koitereella on suuri merkitys virkistyskäytön ja kalastuksen kannalta. Tärkeimmät saalislajit ovat ahven, kuha, hauki ja muikku. Koitere kuuluu rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmiin. Koitereen saarista Lammassaaren suurin osa, Yppylä ja monet muut kuuluvat Natura-alueisiin. Järven pohjoisosan ranta kuuluu Patvinsuon kansallispuistoon. Kaakkoisosassa on Syväysjoen suiston linnustonsuojelualue. Koitereen linnusto on karuille vesille tyypillinen, esimerkiksi kuikka on yleinen alueella.
Koitereen valuma-alue on metsävaltaista, maatalousmaita on hyvin vähän. Koitereella ei ole pistemäistä jätevesikuormitusta. Koitere on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi vuonna 2008.
Kymmenenneksi säännöstellyin järvi Suomessa
Koiteretta säännöstellään Pamilon voimalaitoksella, jonka putouskorkeus on Suomen toiseksi suurin, 49 metriä. Pamilon voimalaitos valmistui vuonna 1955. Varsinainen säännöstely alkoi vuonna 1980. Säännöstelyväli on 2,12 metriä. Suomen suurista yli 25 km² järvistä Koitere on 10. voimakkaimmin säännöstelty. Koitere on tyypiltään suuri humusjärvi.
Koitereen säännöstely on vaikuttanut järveen monin tavoin. Rantaeroosio on yksi näkyvimpiä. Kalastukselle ja kalastolle säännöstelystä on myös haittaa.
Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena oli vesivoimantuotannon edistäminen. Säännöstelyllä nostettiin avovesikauden keskivedenkorkeutta ja lisättiin vedenkorkeuden alenemaa talvella. Kaiken kaikkiaan vedenpinnan maksimaalinen vaihtelu lisääntyi noin metrillä. Kesän aikainen vedenpinnan vaihtelu on vähentynyt luonnonmukaisesta.
Koitereen säännöstelyn vaikutuksista tehtiin 2000-luvun alkupuolella laaja selvitys eri tahojen yhteistyönä. Työssä päädyttiin suosituksiin säännöstelyn haittojen vähentämiseksi. Suositukset koskevat mm. säännöstelykäyntäntöjen parantamista, rantojen kunnostusta, kalakantojen hoitoa, kalastusta, seurantaa ja selvityksiä, virkistyskäyttöä ja veneilyä sekä yhteistyötä. Suosituksia toteutetaan yhteistuumin eri tahojen kanssa.
Vedenkorkeus
Koitereen vedenkorkeutta mitattiin Kohtavaaran asteikolla vuosina 1912–1970. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 109 cm. Ylin vedenkorkeus oli N60+144,24 m (kesäkuussa 1920) ja alin N60+ 142,02 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu oli 222 cm.
Surinkiven asteikolta on havaintoja vuodesta 1956. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,34 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 175 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+144,26 m (joulukuussa 2006) ja alin N60+ 142,05 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu on ollut 221 cm. Nykyisen säännöstelyn (vuosiväli 1981-2015) aikainen keskivedenkorkeus on ollut N60+143,47 m, ja keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu 185 cm.
Lähteitä
Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.
Tarvainen, A., Verta, O.-M., Marttunen, M., Nykänen, J., Korhonen, T., Pönkkä, H. ja Höytämö, J. 2006. Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Suomen ympäristö 37. 116 s.
Sutela, S., Käki, T., Linjama, T., Niinioja, R., Haavanlammi, E., Kärkkäinen, J., Marttunen, M., Pönkkä, H., Sarnola, T. Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset. 2012. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 107/2012. 86 s.
Aiheesta muualla
- Ilomantsin kunta (www.ilomantsi.fi)
