Vahvajärvi (14.921.1.001)

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vahvajärvi on iso järvi Kymijoki (14) -päävesistössä. Se sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa ja kuuluu Etelä-Savon ELYn ympäristövastuualueeseen.

Järvi

Nimi: Vahvajärvi
Järvinumero: 14.921.1.001
Vesistöalue: Vahvajärven alue (14.921)
Päävesistö: Kymijoki (14)

Perustiedot

Pinta-ala: 1 388,83 ha
Syvyys:
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 70,65 km
Korkeustaso: 88,6 m

Symbol lukko viranomainen.png

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut
Uusimmat havainnot

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä!

Vesistöennusteet
Kalat

Kala-atlas:
Ahven, Harjus, Hauki, Jokirapu, Kuore ja Säyne (kala)

Tarkemmat tiedot: Pm kala1 21x21.png

Käyttäjien havainnot:
Tältä järveltä ei ole käyttäjien kalahavaintoja

Pm leg 17x21.png Käyttäjä
Pm leg kokenut 17x21.png Kokenut
Pm leg asiantuntija 17x21.png Asiantuntija
Pm leg viranomainen 17x21.png Viranomainen

Pm tapahtuma 17x21.png Tapahtuma
Pm havaintopaikka 17x21.png Havaintopaikka
Pm valokuva 17x21.png Valokuva
Pm kohde 17x21.png Muu kohde


Voit lisätä sisältöjä, kun olet kirjautunut sisään.

Järven erityispiirteet

Vahvajärvellä on pituutta pohjoisessa olevasta Pihlajalahden pohjukasta eteläpäässä sijaitsevan Ripatin kanavan suulle 11 kilometriä ja leveyttä laajimmillaan 3-4 kilometriä. Järven pinta-ala on noin 13,9 km². Järven keskiosassa ja eteläpäässä on joitakin suurehkoja saaria. Suurimmat saaret ovat Iso Pihlajasaari ja Sätkynsaari.

Metsäteollisuuden vilkastuttua rakennettiin vuosina 1831 - 1854 puun ja muun tavaran kuljetusta varten Puulalta Kymijokeen noin kilometrin pituinen Kissakosken kanava, joka johtaa Puulan vedet Liekuneen ja Tuhankosken kautta Vahvajärveen. Samoihin aikoihin kaivettiin Turhankanava Suonteesta Vahvajärveen. Vahvajärvi laskee eteläpäästään Ripatin kanavan ja kosken kautta Sämpiään, josta vedet virtaavat kohti Kymijokea ja Suomenlahtea.

Vahvajärven pintaa laskettiin 1800-luvulla useita kertoja, ensimmäisen kerran jo 1810-luvulla ja viimeisen kerran vuonna 1865. Vedenkorkeuden alentumisen johdosta rantakiinteistöjen kohdalle muodostui vesijättömaata. Vesijättöjen lunastaminen ja liittäminen niiden kohdalla oleviin kiinteistöihin pantiin vireille Hurrilan kylään kuuluvilla Pihlajalahden rantakiinteistöillä vuonna 1996.

Järven vedenkorkeus vaihtelee kesäaikoina huomattavasti. Etelä-Savon ympäristökeskuksen mukaan Vahvajärven vedenkorkeudesta ja sen vaihtelusta ei ole olemassa päätöksiä tai määräyksiä. Järven vedenkorkeuteen vaikuttavat yläpuolisen Kissakosken juoksutukset, joilla säännöstellään Puulaveden vedenkorkeutta Itä-Suomen vesioikeuden 28.11.1964 antaman lupapäätöksen mukaisesti. Korkein havaittu vedenkorkeus on 89.61 m 31.01.1975.

Nykytila ja suojelu

Hirvensalmen länsiosan rantayleiskaavatyön yhteydessä tehtiin kaava-alueella muinaismuistoinventointi. Merkittävin löytö oli Vahvajärven Lampuunlahden kalmisto ja sen viereinen piispantilan paikka 1400 - 1600-luvulta.

Yleiskaavan luonto- ja maisemaselvityksessä luokiteltiin kulttuurimaisema-alueiksi mm. Hämeenmäen ja Hurrilan kylämaisema Vahvajärven pohjoispään tuntumassa.

Luonnonsuojelualueiksi kaavaehdotuksessa esitetään mm. Vahvaselän-Vahvajärven metsät ja luonnontilaisina säilytettävinä suojelukohteina mm. Vahvajärven lähellä oleva Herranmäki-Soppiomäki sekä Vahvajärven Kuuselansaari, Hakovuoren nimetön luoto ja Pensasluodot.

Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaiksi kohteiksi suositellaan yleiskaavassa merkittäviksi Vahvajärven Töllinmäki ja Hietalahden luoto sekä paikallisesti arvokkaiksi kohteiksi Vahvajärven Lajunlahti, Lampuunlahden itärannan luhta ja rantalehto sekä järven läheisen Soppiolammen lehto ja rantaluhta. Lajunlahti on vanhoissa kartoissa merkitty rauhoituspiiriksi. Sen tuntumassa pesivät mm. kurki ja laulujoutsen.

Muiksi luonnonsuojelullisesti arvokkaiksi kohteiksi yleiskaavaehdotuksessa esitetään merkittäviksi mm. Vahvajärven Katoniemen ja Metäslahden pohjukan luhdat, Savilahti, Lampuunlahti ja Mullikkalahti, Jokilahden luoto, Sammakkosaari ja Sikosaaren eteläkärki.

Maisemansuojelun kannalta arvokkaiksi Vahvajärven alueiksi on todettu Sikosaari, Iso Pihlajasaari, Lammassaari, Kalliosaari, Murtosensaari, Metässaari, Kuuselansaari, Seilonsaari, Sammakkosaari, Liukonniemi, Partalainen ja Hakovuori sekä Pieni Pihlajasaari, Verkkosaaret, Vuorisyvänniemi, Sätkynsaari ja Surmakalliot.

Hirvensalmen kunnanvaltuusto on 10.4.2012 hyväksynyt länsiosan rantayleiskaavan oikeusvaikutteisena kaavana.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Kalat

Vahvajärvi on vanhastaan ollut ollut hyvän kalajärven maineessa. Ensimmäinen tieto Vahvajärvestä kalavetenä lienee vuodelta 1556. Piispa Maunu Tavastin 1400-luvulla perustaman Lampuulahden tilan kalaveden sanotaan olleen hyvä ja siitä ilmoitetaan saadun hyvin lahnoja, haukia, särkiä ja ahvenia.

Vahvajärven yleisimmät ruokakalat ovat ahven, hauki, lahna, muikku ja siika. Jonkin verran saadaan kuhaa ja taimenta. Särkikaloista yleisimpiä ovat särki, sorva, salakka, lahna ja sulkava. Muikkuverkoissa saattaa olla myös kuoretta ja kiiskeä.

Järvessä on rapuja.

Linnut

Järven ja sen rantojen linnusto on monipuolinen.

Kuikka- ja uikkulinnuista yleisimpiä ovat kuikka ja härkälintu. Myös mustakurkku-uikusta ja silkkiuikusta on havaintoja. Kuikkien runsaus Vahvajärvellä on säilynyt rantojen lisärakentamisesta huolimatta.

Sorsalinnuista yleisimpiä ovat telkät, tukkakoskelo, isokoskelo, tavi ja laulujoutsen sekä sinisorsa. Myös tukkasotkasta ja uivelosta on havaintoja. Sinisorsat ja laulujoutsenet ovat yleistyneet 1980-luvusta lähtien. Isokoskelot taas näyttävät viime vuosina vähentyneen.

Petolinnuista on havaintoja ainakin kalasääskestä, hiirihaukasta, varpushaukasta, tuulihaukasta, varpuspöllöstä ja viirupöllöstä.

Yleisimmät metsäkanat alueella ovat teeri ja pyy. Myös metsoa tavataan. Kahlaajista yleisimpiä ovat rantasipi, taivaanvuohi, lehtokurppa ja kuovi. Myös metsäviklosta on havaintoja. Kurki on jokavuotinen vieras.

Tiiroista ja lokeista yleisimpiä ovat kalatiira, kalalokki, harmaalokki ja naurulokki, joka on uusimpia tulokkaita. Selkälokkien määrä on selvästi laskenut viime vuosien aikana. Uusin lokkitulokas on pikkulokki, joka on havaittu ainakin kesällä 2011.

Tikkalinnuista yleisin on käpytikka, mutta palokärjenkin voi nähdä melko usein. Havaintoja on myös käenpiiasta. Pääskyistä yleisimpiä ovat harapääsky ja räystäspääsky.

Varislinnuista melko usein näkee variksen, harakan, korpin tai närhen.

Yleisin rastaslintu on räkättirastas. Myös punakylkirastas ja laulurastas ovat yleisiä. Satakielestä, sinirinnasta, leppälinnusta ja pensastaskusta on havaintoja. Niitä selvästi yleisempi on punarinta.

Siepoista selvästi yleisin on kirjosieppo ja toiseksi yleisin harmaasieppo. Pikkusieppokin on nähty rantapajukossa.

Tiaisista yleisimpiä ovat talitiainen ja sinitiainen. Harvinaisempia ovat hömötiainen ja pyrstötiainen, joista jälkimmäinen vierailee parvena rantakoivuissa yleensä syyspuolella.

Peippolinnuista yleisimpiä ovat peipponen ja viherpeippo. Joskus voi nähdä punatulkun tai vihervarpusen. Harvinaisempi havainto on järripeiposta.

Kevään merkeistä varmimpia on rannalla tepasteleva västäräkki. Joskus voi rantapajukossa nähdä pajusirkun. Pajulintu maahan tehtyine pesineen on melko yleinen. Harvinaisempia rantatonteilla vierailijoita ovat Etelä-Savon maakuntalintu kuhankeittäjä sekä käki ja puukiipijä. Kangasmaalla järven lähellä on nähty kehrääjä.

Muut eläimet

Vahvajärven nisäkäslajisto on Etelä-Savolle tyypillinen. Alueen eläimistöön kuuluvat mm. hirvi, metsäjänis, rusakko, orava, kettu ja mäyrä. Kärppäeläimistä on havaintoja lumikosta, kärpästä ja minkistä. Hirvieläimistä on hirven lisäksi havaintoja valkohäntäpeurasta ja metsäkauriista. Vielä 1980-luvulla tavattiin siiliä ja 1990-luvulla piisamia. Lepakkoja on nähty rannoilla.

Matelijoista voidaan todeta rantakäärme, kyy, sisilisko ja sammakot. Myös vaskitsa on nähty.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Vakituinen asutus

Hirvensalmen asuttaminen alkoi 1300-luvulla. Kunnan asutus keskittyy nykyisin pääosin kunnan keskusta-alueelle, mutta myös kyliin ympäri kuntaa. Vuonna 1664 pidetyssä maatarkastuksessa luetteloitiin jo kolmisenkymmentä muutaman talon käsittävää kylää, muun muassa Hurrila, Hämeenmäki, Ripatti, Vahvamäki ja Vahvaselkä.

Vahvajärven tuntumassa on Ripatin kylä toimivine kyläkauppoineen. Ripatin Heinikkaan perustettu kauppa on toiminut 1890-luvulta lähtien. Se on ollut nykyisen kauppiaan suvun omistuksessa vuodesta 1911.

Lähellä Vahvajärven pohjoispäätä sijaitseva Hämeenmäen ja Hurrilan kylämaisema on luokiteltu kulttuurimaisema-alueeksi.

Hirvensalmen länsiosan rantayleiskaavaehdotuksen mukaan pysyvän asumisen tavoitteena kaava-alueella on ohjata sitä olemassa olevan asutuksen läheisyyteen palveluja (koulut yms.) tukeville alueille, joilla on valmiit liikenneyhteydet ja jotka sijaitsevat lähellä nykyistä kunnallistekniikan verkostoa.

Vapaa-ajan asutus

Vahvajärven rannoilla oleva loma-asuntokeskittymä Lampuunlahdenniemellä on yksi kunnan suurimmista. Huomattava osa alueen kesäasukkaista on kotoisin pääkaupunkiseudulta. Rantarakentamista on viime vuosina tapahtunut sekä järven itä- että länsirannalla. Sitä on jonkin verran ohjattu ranta-asemakaavoilla.

Loma-asutuksen osalta yleiskaavaehdotuksen tavoitteena on mm. maanomistajien tasapuolinen kohtelu ja ympäristöarvojen huomioon ottaminen. Uutta loma-asutusta pyritään ohjamaan ryhmiin, jolloin rantaviivaa jää vapaaksi yleisiin tarpeisiin, jokamiehenoikeudella tapahtuvaan ulkoiluun ja virkistykseen.

Vesistön käyttötavat

Keskeisiä vesistön käyttötapoja ovat kotitarve- ja virkistyskalastus sekä huviveneily. Osa veneliikenteestä on liikennettä saariin.

Yleiskaavaehdotuksen mukaan tärkeät apajapaikat sekä kutupaikat tulisi säilyttää jättämällä ne rakentamiselta ja muulta maankäytöltä vapaiksi. Virkistyskalastuksen kehittämistarpeet, muun muassa venevalkamien parantaminen, tulisi ottaa huomioon.

Rantojen yleinen virkistyskäyttö pyritään turvaamaan ja ohjaamaan alueille, joilla se ei vaaranna luonnonarvoja.

Yleiskaavaehdotuksen mukaan kaava-alueen kehittämiskohteita ovat mm. majoitus- ja ravintolapalvelut, veneilypalvelut ja ns. elämysmatkailu.

Tarut ja tositarinat

Piispa Maunu Tavast ja Lampuulahti

Piispa Maunu II Tavast oli Suomen piispa vuosina 1412 - 1450. Hän oli keskiajan huomattavin katolinen piispa Suomessa. Hän perusti vuoden 1440 paikkeilla tarkastusmatkojensa levähdyspaikaksi Vahvajärven kestikievarin Asikkalasta Sysmän kautta Savilahteen (nyk. Mikkeli) kulkeneen talvitien varressa omistamilleen maille. Kestikievari oli Savon ensimmäinen.

Kuningas Kristoffer antoi vuonna 1442 Vahvajärven talolle vapauden veroista ja muista rasituksista, koska "talo on rakennettu yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi". Vuonna 1445 piispa Maunu osti Vahvajärven rannalta maata entisten tilustensa lisäksi. Savolaisia Montosia edustaneelle Mikko Montoselle tarjottiin ensin maksuksi 4½ kiihtelystä nahkoja. Kun niiden määrä ei häntä tyydyttänyt, sai hän lisäksi piispalta kolmen kiihtelyksen arvoisen hevosen, jolloin kauppahinta vastasi yhteensä 7½ kiihtelystä eli noin 300 kappaletta nahkoja. Kauppakirja allekirjoitettiin Viipurissa Herran vuonna 1445 Hurskaan Agathan päivänä (5.2.).

Myöhemmin 1500-luvulla talo kulki asiakirjoissa nimellä Juuritaipale (ja myöhemmin 1700-luvun lopulta lähtien nimellä Kämppi), mutta sitä ruvettiin jo aikaisemmin yleisesti sanomaan Lampuulahdeksi, koska siinä asui piispan lampuoti (landbo). Tällä nimellä alue tunnetaan tänäkin päivänä.

Isovihan aika

Olavinlinnan antauduttua v. 1714 venäläiset miehittivät Etelä-Savon ja pian koko maan. Suomalaisten talonpoikien järjestämät sissikomppaniat eli kivekkäät surmasivat venäläisiä kasakkajoukkoja mm. Suonteen jäällä ja Vahvajärven Pihlajalahdessa.

Turhankanava

Vahvajärven ja Suonteen välistä Turhankanavaa käytettiin tukinuittoon vuosina 1895 - 1905. Nykyisin matala, osin pensakoitunut kanava on "turhan panttina". Liekö saanut siitä nimensä? Muistona kanavan käytöstä Pihlajalahden pohjoispäässä on matalan veden aikana nähtävissä veneilijöille vaarallisia uppotukkien päitä.

Aiheesta muualla

Lähteet:

- Hirvensalmen kirja. Toimittanut Aila Mielikäinen. Mikkeli 1979.

- Toivo Mönkkönen: Hirvensalmen historia I. Mikkeli 1968.

- Toivo Mönkkönen - Veikko Huttunen: Hirvensalmen historia II. Jyväskylä 1990.

- FCG Finnish Consulting Group Oy: Hirvensalmen kunta. Hirvensalmen länsisosan rantayleiskaava. Kaavaselostus, ehdotus 346-C8281/25.3.2011.

Lintu- ja muut eläinhavainnot perustuvat Risto Koivunoksan mökkipäiväkirjoihin vuosilta 1979 - 2011. Pääosa havainnoista on Vahvajärven Pihlajalahden alueelta.