Keskustelu:Uudenmaan maakunta/Maakuntajärvikilpailun ehdotukset kesällä 2011
Tämä sivu on keskusteluarkisto kesällä 2011 käydyn Maakuntajärvikilpailun ensimmäisen vaiheen ehdotuksista Uudenmaan maakunnan nimikkojärveksi. Ehdotuksia sai kirjata maaliskuusta elokuun loppuun. Kisan arviointiraati asetti ehdotusten pohjalta kolme finalistia kullekin maakunnalle äänestykseen, joka käytiin 14.-30. syyskuuta.
Uudenmaan maakuntajärveksi valittiin lopulta Tuusulanjärvi (21.082.1.001).
Sisältö
Ketjun otsikko | Vastauksia | Viimeksi muokattu |
---|---|---|
Ehdotus: Sääksjärvi (23.097.1.002) | 1 | 15. elokuuta 2011 kello 22.17 |
Ehdotus: Lohjanjärvi (23.021.1.001) | 18 | 15. elokuuta 2011 kello 14.59 |
Ehdotus: Degersjön (82.002.1.002) | 2 | 14. elokuuta 2011 kello 16.19 |
Ehdotus: Enäjärvi (22.005.1.001) | 0 | 8. elokuuta 2011 kello 12.37 |
Ensimmäinen sivu |
Edellinen sivu |
Seuraava sivu |
Viimeinen sivu |
Uudenmaan maakuntajärveksi ehdotan Nurmijärvellä sijaitsevaa kaunista Sääksjärveä. Se on Etelä-Suomen kirkasvetisimpiä järviä ja sieltä loytyy Etel-Suomen ehdottomasti upein hiekkaranta. Lisäksi se on hydrologisesti mielenkiintoinen sikäli, että sillä ei ole lasku-uomaa ollenkaan vaan sen vedet purkautuvat suotautumalla Salpausselän läpi.
Kannatan, lisäperusteluina mm. järven monimuotoisuus geomorfologiasta (1. Salpausselkä) teologiaan (seurakuntien leirikeskukset), unohtamatta kulttuuria (Aleksi Kivi), nimittäin:
Sääksjärvi sijaitsee 1. Salpausselän ”päällä” tai ”sisässä”, eli on syntynyt kun mannerjäätiköstä on lohjennut isoja jäälohkareita, jotka ovat hiljalleen sulaneet jättäen tilalleen kuopan, eli supan. Sääksjärvi muodostuu kolmesta pää ”supasta”. Järven reuna-alueilla on pieniä suppia, joista osa on pohjavedenpinnan tason alapuolella ( esim. Haukilampi ). Järveä ympäröivän Salpausselän ns. deltapintojen lakikorkeudet on n. 120-125 mmpy. Em. deltapinnat on muodostuneet n. 11 000 vuotta sitten ns. Yoldia- meren pinnantasoon. Vanhoja Yoldia- meren rantakivikkoja, muinaisrantoja eli Jätinkatuja on, etenkin Sääksjärven pohjoispuolella. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen (nykyäänkin n. 2 mm / v.) on nostanut silloisen rantaviivan nykyiseen korkeuteensa, eli n. 118-120 mmpy.
•järven pinnankorkeutta on havaittu v. 1906 -1918 Nummela Sanatoriumin rannassa olevalla asteikolla Helsingin kaupungin vesilaitoksen tutkimustarkoituksiin, ja alkaen vuodesta 1960 Observatorion rannassa olevalla Hydrologian toimiston asteikolla. •ylin havaittu pinnankorkeus 100, 48 mmpy (v. 1907) , havaittu Nummela Sanatoriumin asteikolla, ei välttämättä vertailukelpoinen 1960 alkavaan korkeussarjaan mahdollisen vaaitusvirheen takia •alkaen v. 1960 ylin pinnankorkeus 100,03 mmpy (huhtikuu 1999) •alin havaittu pinnankorkeus 98,64 mmpy (lokakuu 1976) •epäsuora korkeushavainto ns. Nälkäkarin kallioon hakatusta viivasta ja vuosiluvusta (1943) korkeudella 98.78 mmpy. •epäsuora korkeushavainto järven pohjoisrannalla olevasta jään työnnön aiheuttamasta rantavallista, eli rantapalteesta, jonka korkeus on n. 100,5 mmpy. Rantavallin muodostuminen, eli jään työntö on ajoitettu puun vuosirengasajoituksella ilmastohavaintojen tukemana talveen 1911-1912. Järven pinnankorkeus on saattanut tuolloin olla korkeudella 100,1 mmpy. •Luotettavan korkeushavaintosarjan mukaan ylimmän ja alimman vedenkorkeuden vaihteluväli on 139 cm. •Sääksjärven pinnankorkeuteen vaikuttaa ensisijaisesti vuoden sademäärä, mutta myös sadannan ja haihdunnan suhde. •Sääksjärven valuma-alue on samalla pohjaveden muodostumisalue. Sääksjärvi onkin kuin suuri lähde. Pohjavedenmuodostumisalueen suuruus vaikuttaa siten, että järvellä on ” muistia”, eli yksittäinen runsasateinen / vähäsateinen vuosi ei välttämättä nosta / laske pinnankorkeutta merkittävästi.
Sääksjärven rannalla oleva Ilmatieteen laitoksen Geofysikaalisessa Observatoriossa tutkitaan ja seurataan lämpötilaa, sademäärää, salamointia, seismologiaisa havaintoja, geokosmofysikaalisia havaintoja, ilmakehän radioaktiivisuutta...
Sääksjärven arvellaan olevan Aleksis Kiven Seitsemän Veljeksen Ilvesjärvi: ”Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilvesjärvellä” (12. luku). Sääksjärvi on yksi Etelä-Suomen kirkasvetisimpiä järviä.
Eteläisen Suomen suurin ja kaunein järvi on tietenkin Lohjanjärvi, joten maakuntajärveksi ei muilla ehdokkailla ole mitään jakoa. ;-) Lohjanjärvi on sekä pinta-alaltaan että pisimmän rantaviivan omaavana ehdoton ykkönen maakuntamme järvistä eikä jää paljosta toiseksi syvimmän kohtansakaan puolesta. Järven keskisyvyys on tietääkseni n. 11 metrin luokkaa. Lohjanjärvi omaa merkittävän roolin sekä suomalaisessa kulttuuri- että teollisuushistoriassa. Järnefeltien kulttuurisuku (Arvid, Armas, Eero, Aino) on kotoisin Lohjanjärven rannalla sijaitsevasta Vieremästä, jossa myös Jean Sibelius kävi kosioreissuillaan Ainoaan riiaamassa ja säveltämässä. Lohjanjärven rannoilla on saanut alkunsa Suomen teollisuushistoria. Teollinen toiminta alkoi Suomessa, kun Ojamon rautakaivos perustettiin jo 1540-luvulla. Lohjanjärven vettä lienee käytetty jalostusprosessissa (ko. teknologiaa sen paremmin tuntematta). Sen jälkeen Lohjanjärven rannoille on perustettu niin kalkki- ja sementtitehtaita kuin sahojakin, joiden jälkeläisiä tänä päivänä pyörittävät Sappi, Mondi, Finnforest, UPM Kymmenen Mahogany jne. Lohjanjärven rannalla sijaitsee myös Suomen ensimmäinen kalanviljelylaitos, Porla. Jatkossa sitä tulisi kehittää Järvikeskukseksi, josta löytyy monenlaisia opetukseen ja vesistötutkimukseen liittyviä toimintoja. Kesämökkejä Lohjanjärven rannoilta löytyy Lohjan puolelta n. 2000 ja Sammatin ja Karjalohjan puolelta toinen mokoma lisää. Sammatin jo liityttyä Lohjaan ja Karjalohjan tehdessä niin 2013 alusta meillä lohjalaisilla on sisäjärvi, joka on, kuten edellä jo mainitsin, eteläisen Suomen suurin järvi, josta nauttivat myös monet pääkaupunkiseutulaiset kesäisin. Vapaa-ajan toimintoja kehitetään jatkuvasti ja niiden tarjonta on lisääntymään päin Lohjanjärvellä. Esimerkiksi melonnan suosio kasvaa jatkuvasti ja monet tahot (Melan Vääntäjät, AquaPro, Kisakallio, Melontapooli) tarjoavat mahdollisuuden kenen tahansa harrastaa sitä Lohjanjärvellä. Rantautumis- ja leiritymispaikkoja kehitetään myös. Käytetäänpä valintakriteereinä mitä tahansa, niin luonnollisin valinta Uudenmaan maakuntajärveksi on siis Lohjanjärvi.
Olen ehdottoman samaa mieltä edellä olevan kirjoittajan kanssa Lohjanjärven merkittävyydestä. Lohjanjärvi ilman muuta Uudenmaan maakuntajärveksi.
Olen ehdottomasti samaa mieltä tästä ehdotuksesta, missä on erittäin pätevästi ja tyhjentävästi kerrottu meidän "Etelä-Suomen merestä". Lohjanjärvi on ainoa ja oikea vaihtoehto maakuntamme järveksi.
Hienoa, että olette samaa mieltä kanssani! Aiempaan kirjoitukseeni voidaan lisätä vielä Lohjanjärven kalakanta ja rantojen ainutlaatuisen runsas kasvisto Suomen mittakaavassa pähkinälehtoineen ym. Järven virkistyskäyttöön lisättäköön, että Järvipäiviä kehitetään edelleen ja toiveita on saada Kalevan kierroksen soutukin jälleen takaisin Lohjanjärvelle. Lohjanjärven ympäri pääsee ajamaan maanteitse joko moottoriajoneuvolla tai pyörällä. Omiin kesätraditioihin on kuulunut jo 70-luvulta lähtien Lohjanjärven ympäripyöräily, silloin aikoinaan ohjatusti, mutta nykyään omassa kaveriporukassa. 75 km taittuu rauhallisessa tahdissa lepotaukoineen noin neljässä tunnissa ja matkalla voi ihailla Lohjanjärveä, milloin se sattuu näköetäisyydelle. Levähdystauko legendaarisessa Unkan baarissa Karjalohjalla on aina kokemus!
Olen täysin samaa mieltä kanssanne Lohjanjärvi ehdottomasti maakuntajärveksi!
Olen viettänyt koko lapsuuteni Lohjanjärven rannalla. Meillä oli tapana sanoa; kesällä Lohjanjärvi on iso uima-allas ja talvella suuri jäähalli.
Nyt vielä isona tyttönä nautin veneillen Lohjanjärvestä.
Meillähän kelluu Lohjanjärvellä Suomen ainoa Lauttakahvila Kaljaasi, jota käydään ihmettelemässä ihan ulkomailta asti.
Nyt myös yhteys veneellä Väänteenjoen padon kautta Hiidenvedelle, niin pääsemme tutustumaan Vihdin kirkonkyläänkin. Matkanvarrella on Kisakallion Urheiluopisto, jossa käyvät kuuluisuudetkin pelaamassa. Harrastaa voi melkein mitä vain ja uutta rakennettaan koko ajan. Taitaa olla tulossa mökkikyläkin.
Joku mainitsi kuuluisan Unkan baarin Karjalohjalta. Veneellä pääsee Karjalohjan kylpylä-hotelli Päiväkummun rantaan ja sieltä on lyhyt kävelymatka ko. baariin. Matkalla voi ihailla presidenttimme Tarja Halosen kesämökkiä.
Lohjanjärvellä on leiriytyspaikkoja aika kivasti, niin veneilijöille kuin niille jotka tulevat maitse, mutta lisää kaivattaisiin, esim. Mailan käyttöön ottoa.
Lohjanjärveltä pääsee veneellä myös Mustion Linnaan tutustumaan, ruokailemaan ja vaikka nauttimaan teatterista.
Lohjanjärvellä on mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, joku mainitsi melontapoolin ja lisäksi esim. juhannuskokot, Haikarin ravintola ja nyt uusittu Aurlahden kahvila.
Kannatan ilman muuta LOHJANJÄRVEÄ. Se on valtakunnallisesti ja Uudellamaallakin valitettavan vähän tunnettu. Ehkä Lohjalaisten pitäisi pitää enemmän ääntä itsestään ja järvestään.
Lohjanjärvi on eteläisen Suomen ylivoimaisesti suurin järvi ja melkoinen poikkeus järviköyhällä Uudellamaalla. Lohjanjärven maisemat muistuttavat hyvin paljon järvisuomea, mutta erottuvat vielä ainutlaatuisella rehevyydellään seudun kalkkipitoisen maaperän ansiosta. Lohjanjärven rannalla on upeita, ainutlaatuisia lehtoja, joissa esiintyy hyvin harvinaisia eläin- ja kasvilajeja. Keväisin rannoilla on mukava kuunnella satakielen ja mustarastaan laulua.
Lohjanjärven Karkalinniemessä on suomen suurin yhtenäinen lehtoalue, Karkalin luonnonpuisto, joka on luonnonpuistoksi poikkeuksellisesti avoinna myös kävijöille. Karkalinnimessä on myös Suomen suurin luonnonluola, Torholan luola, joka syntyi jääkauden jälkeen kun läheisestä lammesta Lohjanjärveen virrannut puro syövytti luolan kalkkikiveen.
Lohjanjärven koosta kertoo se, että rantaviivan pituus on lähes 350 km. Järvessä on myös n. 250 saarta ja luotoa. Jotkut saarista on ympärivuotisesti asuttu ja yhdessä saaressa on vielä kyläkoulukin jäljellä. Kesämökkejä on yli 3000 ja järvellä liikkuu satoja veneilijöitä ja kalastajia.
Yksin Lohjan kaupungin hoidossa järven rannoilla on viitisentoista uimarantaa ja näiden lisäksi on vielä lukuisa joukko muita yleisessä käytössä olevia rantoja. Järven tilanne saasteiden ja rehevöitymisen suhteen on melko hyvä ja paranemaan päin. Se ei ole kärsinyt samanlaisista rehevöitymis- ja sinileväongelmista kuin vaikkapa Tuusulanjärvi tai Hiidenvesi.
Jo aiemmin mainittujen kulttuurihenkilöiden lisäksi Lohjanjärven maisemassa ovat viettäneet huvilaelämää valokuvaaja I.K.Inha ja runoilija Saima Harmaja. Molemmat Jalassaaressa. Lohjanjärven luonto teki molempiin lähtemättömän vaikutuksen, joka näkyi heidän tuotannossaan.
Lohjanjärven seutu on ollut asuttu jo kivikaudelta alkaen. Järven rannoilta ja saaristosta on löytynyt lukuisia esihistoriallisia asuinpaikkoja. Järvi on myös ollut kulkureitti ikimuistoisista ajoista lähtien. Varhaiskeskiajalla järven itärannalle alkoi kehittyä Lohjan pitäjä, joka on saanut nimensä järven nimen perusteella. Niin tärkeä järvi Lohjalaisille on aina ollut. 1400-luvulla Lohjalle rakennettiin Suomen kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko, joka on keskiaikaisista kirkoistamme Hattulan kirkon ohella runsaimmin maalauksilla koristeltu.
Maakunnan suurin järvi on jo tämän ykkössijan ansiosta perusteltu voittaja myös maakuntajärvi kisassa. Mutta pelkästään Lohjajärven koko ei tee järvestämme parasta, vaan myös rikas kulttuuri- ja teollisuushistoria, hyvät palvelut ja tavoitettavuus ovat Lohjanjärven valtteja.
Ehdottomasti Lohjanjärvi! Yllä mainittujen vesistön rannalla sijaitsevien Kisakallion, Päiväkummun, Aur Cafen, Kaljaasin ja Mustion linnan lisäksi vesillä liikujille riittää muitakin majoitus- ja virkistäytymispaikkoja. Lohjansaaren pohjoisosassa sijaitseva idyllinen Martinpiha viehättävine kesämyymälöineen ja Lohjanjärven etelärannalla sijaitseva huoneistohotelli Pohjolan Tuvat sekä tietysti myös Vivamo tarjoavat majoitus- ja ruokailupalveluita. Kahvila- ja ravintolapalveluita tarjoava Lakeside Cafe kauniin suojaisan lahden pohjukassa hiekkarantoineen ja laitureineen mahdollistaa veneilijöille ja erityisesti melojille loistavan lepopaikan. Melojille Lohjanjärvellä riittää vaihtelevia reittejä – on suojaisaa jokiuomaa ja avaraa järvenselkää. Vesillä liikkuja pääsee pistäytymään helposti Karkalin luonnonpuistossa sekä tutustumaan Torholan luolaan. Järven rannoilta löytää myös harvinaisempia keltavuokkoja ja punertavia lumpeita. Rauhallisesti etenevä meloja saattaa törmätä myös kaulushaikaraan ja kalasääskeen, jotka ovat jo pidemmän aikaa olleet Lohjanjärven asukkeja. Ja melontamatkaahan voi Mustiolta jatkaa eteenpäin aina merelle saakka.
Lohjanjärvi tietysti. Lisäisin kulttuuriin\historiaan vielä kaikki kartanot ja ratsutilat Lohjanjärven ympäristössä. Esimerkiksi Kirkniemen kartanoon liittyy neljä marsalkkaa C.G.E Mannerheim, Augustin Ehrensvärd sekä Klaus ja Åke Tott. Lisäksi Lohjanjärvi ainoa jossa ollut höyrylaivoilla matkustus ja kuljetus laivaliikennettä. Onhan Lohjanjärvestä tehty myös merikortti.Uudenmaan ainoa oikea järvi.
Aivan ehdottomasti Lohjanjärvi Maakuntajärveksi. Hyvin hoidetut uimarannat, upea saaristo, monien palvelujen Lohjansaari, upeita matkailun palveluyrityksiä ympärillä ja valtava monimuotoisuus. Kulttuuria ja historiaa unohtamatta :) Kannatan lämpimästi!
Lohjanjärvi maakuntajärveksi.
Vertaansa vailla oleva lehtoluonto kasveineen ja toisella puolen välkehtivä Lohjanjärvi, voiko parempaa luontokokemusta olla! Uimarantoja riittävästi kaikkien halukkaiden nauttia järvestä! Myös talvella järven jäällä kävely aurinkoisena päivänä on elämys!
Tietysti Lohjanjärvi
Niinpä. Tietysti. P.S. Näin sekavaa saittia - toimivuudeltaan - en ole ikiaikoihin nähnyt :-(
Oodi Degersjölle
Degersjön on järvi Raaseporin kaupungissa.
Järven ympäri johtavaa 15 kilometriä pitkää reittiä kulkeva kohtaa lähes kaiken olennaisen Uudenmaan asutus- ja kulttuurihistoriasta: rautakauden kalmistot, Thorbyn 1300-luvulta periytyvä tila peltoineen, kaksi keskiaikaista linnanpihaa – Degernäs ja Gennäs – sekä kaksi vanhaa rautaruukkimiljöötä – Antskog ja Fiskars. Myös luonnonolosuhteet ovat edustavat ja monipuoliset. Ollaan Salpausselkien kainalossa. Järven vesi on hyvin puhdasta, osa rannoista on aivan luonnontilassa; järveä kierrettäessä Fiskarsin rantalehdot tammineen, saarnineen ja pähkinäpensaineen vaihtuvat männikkökankaisiin. Maakuntakukka valkovuokko kasvaa lähes joka puolella maakuntaa, maakuntalintu mustarastaan kujertelua kuulee muuallakin kuin Degersjön tervaleppärannoilla, mutta maakuntakala kuha on tarkka ympäristöstään, eikä sille kaikki kelpaa – Degersjön puhtaassa, juomakelpoisessa vedessä kuha viihtyy. Alueen kulttuurilla on jatkuvuutta; vaikka tukkilautat eivät enää solju Degersjön yli, eikä Fiskarsin vuonna 1649 perustettu ruukki tuota vuosittain enää yhtäkään kippuntaa takkirautaa, Fiskarsin hyvin elinvoimaisen taiteilijaosuuskunnan näyttelyt houkuttelevat entiselle ruukille vuosittain kymmeniä tuhansia kulttuurinnälkäisiä kävijöitä aina maapallon toiselta puolelta saakka. Fiskars – Fiskari oli vuonna 2000 Vuoden kylä Uudellamaalla.
Degersjön on ainutlaatuinen Etelä-Suomen järvien joukossa. Sen rannat ovat suurimmaksi osaksi rakentamattomat, joten Degiksellä on mahdollista kokea ainutlaatuinen erämaajärven tunnelma. Puhdas vesi, vaihtelevat rannat hiidenkirnukallioineen ja rantoihin asti ulottuvine metsineen, runsas eläimistö ja luonnon rauha ovat järven lähipiirissä asuville tärkeitä. Järven linnustoon kuuluu vesilintujen ohella mm. pesivät joutsen, kurki, kalasääksi ja kuhankeittäjä. Kalakanta on runsas, olen saanut kuhaa, siikaa, muikkua, ahventa, haukea ja tietenkin lahnaa sekä ahkerasti verkkoihin käyviä rapuja. Degiksen kalat herkuttelevat rapuaterioilla joten jopa viime talvena saamani 15-kiloinen hauki maistui hyvältä! Järven rannalla on myös Fiskarsin kyläläisten talkoilla rakentama hirsisauna, yksi Suomen kauneimmista ja parhaista saunoista!
Degersjö kantaa rannoillaan Uudenmaan kulttuurihistorian rikkautta
Degersjö, Digersjö, Suuri järvi kantaa rannoillaan Uudenmaan kulttuurihistoriaa harvinaisen rikkaasti. Järven ympäristö on ollut kalastus- ja metsästysaluetta jo esikeraamisella ajalla, maan noustessa esiin merestä vasta luotoina ja saarina. Heti maan kohottua merestä kampakeraamisella ajalla, saarten muututtua mantereeksi ja Degersjön vähitellen järvekseen, on sen rantamilla ollut ihmisasutusta. Thorbyn kivikautiset pellot lännessä ja Järnvikin asutus etelärannoilla.
Vasarakirveskansa kävi siellä kääntymässä ja jätti jälkeensä mm. kotimaista tyyppiä edustavan venekirveen itärannalle Gennäsiin ja saaristotien Ruotsiin. Hautaröykkiöitä on harvase kukkulalla järven ympärillä, ilmeisesti pronssikaudesta rautakauteen, suurin osa tutkimatta. Kuuluisimpia Thorbyn pienempi röykkiö ja Järnvikin “Lehmihaan” suuret röykkiöalueet, jotka ovat merkkejä muuten harvalöytöisen kauden asutuksen jatkuvuudesta. Järnvikin haudoissa kohtaavat kulttuuripiirteet ainakin kolmelta taholta: Virosta, kotimaasta ja Itä-Euroopasta. Rautakaudella siellä ovat kohdanneet asutusvirrat Virosta, Hämeestä ja Ruotsista. Järvi piti pitkään pintansa kulttuurien raja-alueena. Maanviljelyn myötä ruotsinkielinen asutus alkoi ulottua myös Degersjön rannoille. Aikansa poliittiset valtataistelut ovat ulottuneet järven rannoille, ja tiloja on luovutettu, vaihdettu tai lunastettu niin Viipuriin, Viroon kuin Ruotsiinkin. Nimistö alueella on edelleen ainakin saamelaista, suomalaista, virolaista ja ruotsalaista.
Degersjön läpi kulki voima uudelle ruukille ja sen asujaimistolle, ruotsin- ja suomenkielisille keskieurooppalaisine mausteineen. Tänä päivänä sen rannoilla kohtaa suomalaisen kulttuurin 10 000 vuotinen menneisyys ja tulevaisuus koko rikkaudessaan: japanilainen keraamikko saunomassa, kalastamassa kuhaa, kuuntelemassa kuikkaa suomalaisen vähintäänkin molempia kotimaisia puhuvan kollegansa seurassa. Degersjö, syvä ja laaja järvi joka suuntaan. Siinä kohtaa koko Uudenmaan mikrokosmos yhden järven rannalla.
Ulla
Tätä järveä on ehdotettu postikortilla.
Perustelut: On mukava, että niin lähellä ruuhkaista pääkaupunkiseutua on niin kaunis ja rauhallinen järvi kuin on Vihdin Enäjärvi. Se ei ole suuri, mutta eipä myöskään jatkuva moottorien pärinä häiritse ihmisiä eikä eläimiä. Järvessä on lähteitä, vaikka vesi pohjan vuoksi näyttää samealle, sitä se ei kuitenkaan ole kauttaaltaan. Helteisinä kesinä levää muodostuu, mutta niin on perimätiedon mukaan tapahtunut vuosituhansia. Tehokkaan hoidon ansiosta on järven kunto parantunut, kun ihmisten tietoisuus paranee, eikä likavesiä päästetä järveen. Kiitos Paunetin ja ahkerien mökkiläisten, jotka kompoistoivat pikkukalaa. Kalastus parantaa järven kuntoa. Järvi tuottaa suuren ilon lukuisille ihmisille. On hyvä, että järven suojelu on sisäistetty, eikä asuntoja enää rakenneta aivan rantoihin. Järvi on suuri rakkauteni.
Ensimmäinen sivu |
Edellinen sivu |
Seuraava sivu |
Viimeinen sivu |