Sinileväseurannan nykyiset ja entiset havaintopaikat
Yhteensä 822 paikkaa on ollut mukana sinileväseurannassa
Tänä kesänä mukana on 370 paikkaa, joista 94 sijaitsee merialueella ja 276 sisävesillä.
Havaintopaikat
Nykyinen sinileväseurannan havaintopaikka
x
Entinen sinileväseurannan havaintopaikka
Havaintopaikan ylläpitäjä
Sinileväseurannassa mukana olevat havaintopaikat on aina merkitty asiantuntijan ylläpitämiksi. Seurannan havainnoitsijat ovat saaneet ohjeistuksen sinilevätilanteen arvioimiseksi.
Asiantuntija
Seurantaa 1980-luvulta alkaen
Valtakunnallinen sinileväseuranta on Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten ja kuntien yhdessä toteuttama seuranta, jolla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Seurantaan kuuluu useita satoja havaintopaikkoja, joilla havainnoitsijat käyvät kerran viikossa toteamassa sinilevätilanteen.
Sinilevien esiintymistä on seurattu jo vuosikymmenten ajan. Kansalaisten ja viranomaisten toimittamista levänäytteistä on kerätty tietoja Levähaittarekisteriin 1980-luvulta lähtien.
Systemaattinen valtakunnallinen levähaittaseuranta aloitettiin kesällä 1998. Sen avulla pyritään saamaan yleiskuva sinilevätilanteesta koko maassa. Seuranta toteutetaan yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, kunnallisten ympäristöviranomaisten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Havaintopaikat sisävesillä ja merialueilla
Sinileväseurantaan kuuluu useita satoja pysyviä havaintopaikkoja eri puolilla maata sisävesillä ja merialueilla. Havaintopaikat on valittu siten, että ne edustavat rehevyydeltään, kooltaan ja vedenlaadultaan eri tyyppisiä vesistöjä.
Sinilevätilannetta seurataan havaintopaikoilla viikoittain kesäkuusta syyskuuhun. Sinilevän määrä arvioidaan silmämääräisesti asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, otetaan näyte lajinmääritystä varten.
Sisävesillä havainnoitsijoina toimivat pääasiassa kuntien ympäristö- ja terveysviranomaiset, mutta mukana on myös yksityisiä havainnoitsijoita.
Itämeren sinilevätilanteen kehitystä seuraavat ympäristöviranomaiset ja Suomen ympäristökeskus yhdistäen tietoa tutkimusaluksilta, satelliittikuvista ja Itämerta risteileviltä aluksilta. Sinilevätilannetta seurataan myös perinteisillä havaintoasemilla sekä Rajavartiolaitoksen lentäjien ja koulutettujen havainnoitsijoiden toimesta.
