Isojärvi (36.014.1.001)
Isojärvi on keskikokoinen järvi Karvianjoki (36) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
-N%C3%A4lk%C3%A4luodon_edusta-ObsELODEA-202106261239-60dc4099ba384.png)
Järven erityispiirteet
Suomessa on 30 Isojärveä, joista moni on yllättävän pieni, muutama jopa alle kymmenen hehtaarin kokoinen. Suomen suurin Isojärvi sijaitsee Karvianjoen vesistössä. Sen ala on 38,8 km², rantaviivaa on 199 km. Suomen järvien pinta-alatilastossa Isojärvi on sijalla 99.
Karvianjoen Isojärvi on myös suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Satakunnan maakunnassa. Karhijärvi Lavialla ja Sääksjärvi Kokemäellä ovat muutaman neliökilometrin Isojärveä pienempiä; Säkylän Pyhäjärven eteläpää työntyy Varsinais-Suomen puolelle.
Isojärven valuma-alueen alaa on vaikea yksikäsitteisesti ilmoittaa, koska Karvianjoen vesistössä on useita bifurkaatioita. Teoreettisesti Isojärven valuma-alueeseen kuuluu noin 45 % Inhottujärven valuma-alueesta, joka on 2094 km², koska tämän suuruinen osuus Inhotun vesistä laskee Pomarkunjoen kautta Isojärveen. Muut Inhotun vedet virtaavat Noormarkunjoen ja Eteläjoen kautta Selkämereen. Isojärven alueeseen kuuluu lisäksi 370 km² lähivaluma-aluetta, joten teoreettinen kokonaisvaluma-alue on noin 1300 km².
Isojärvi itse on bifurkaatio. Neljä viidesosaa vesistä laskee Merikarvianjokea pitkin Selkämereen, loput vedet Salmusojan kautta Poosjärveen, josta edelleen Poosjokea ja Pohjajokea pitkin mereen.
Vedenkorkeus
Isojärven vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1960 alkaen. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee lähellä Salmuojan suuta (YKJ 6854339, 3227500). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 34,77 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 101 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 36,10 m (toukokuulta1977), alin N60+ 34,16 m (maaliskuissa 1963 ja 1964), joten äärivaihtelu on ollut 194 cm.
Nykytila
Isojärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, mutta pitoisuudet vaihtelevat melko paljon, eikä selkeitä muutoksia ole havaittavissa pitkällä aikavälillä. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut alkusyksyn lievästi rehevien vesien pitoisuuksista erittäin rehevien vesien kesäpitoisuuksiin.
Veden happipitoisuus on kesällä yleensä hyvä. Pintavedessä voi esiintyä lievää hapen ylikyllästystä, mikä ilmentää voimakasta planktonlevätuotantoa. Pohjan läheisessä vedessä saattaa esiintyä talvisin hapen vajausta, mutta huonoimmillaankin veden happitilanne on ollut välttävä, eikä happikatoa ole havaittu.
Isojärven vesi on voimakkaasti humuspitoista ja sameaa. Sameus on pitkällä aikavälillä lisääntynyt, ja vastaavasti näkösyvyys on jonkin verran pienentynyt. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut pitkällä aikavälillä kesällä 6,3-7,6 ja talvella 6,2-6,9, eikä selkeää muutossuuntaa ole havaittavissa. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on ollut tavanomainen eikä ole muuttunut pitkällä aikavälillä.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 30.9.2013
- Isojärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2011
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 19.6.2012
