Inarijärvi (71.111.1.001)

Loikkaa: valikkoon, hakuun









15 505 800 m³
0,0155 km³
15 505 800 000 l

Inarijärvi, Anarjävri on iso järvi Paatsjoki (71) -päävesistössä. Se sijaitsee Lapin maakunnassa ja kuuluu Lapin ELYn ympäristövastuualueeseen. Inarijärvi, Anarjävri on Lapin maakuntajärvi.

Järvi

Nimi: Inarijärvi, Anarjävri
Järvinumero: 71.111.1.001
Vesistöalue: Inarinjärven lähialue (71.111)
Päävesistö: Paatsjoki (71)

Perustiedot

Pinta-ala: 108 433 ha
Syvyys: 92 m
Keskisyvyys: 14,3 m
Tilavuus: 15 505 800 m³0,0155 km³
15 505 800 000 l

Rantaviiva: 3 277,8 km
Korkeustaso: 118,7 m

Symbol lukko viranomainen.png

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut
Uusimmat havainnot

20 huhtikuu 2017
Ympäristöhallinnon havaintopaikka (Nellim)
Yhtenäinen jääpeite (62 cm)

20 huhtikuu 2017
Ympäristöhallinnon havaintopaikka (Ulappa)
Yhtenäinen jääpeite (63 cm)

Vesistöennusteet
Kalat

Kala-atlas:
Ahven, Harjus, Hauki, Järvilohi, Muikku ja Nieriä

Tarkemmat tiedot: Pm kala1 21x21.png

Käyttäjien havainnot:
Tältä järveltä ei ole käyttäjien kalahavaintoja

Pm leg 17x21.png Käyttäjä
Pm leg kokenut 17x21.png Kokenut
Pm leg asiantuntija 17x21.png Asiantuntija
Pm leg viranomainen 17x21.png Viranomainen

Pm tapahtuma 17x21.png Tapahtuma
Pm havaintopaikka 17x21.png Havaintopaikka
Pm valokuva 17x21.png Valokuva
Pm kohde 17x21.png Muu kohde

Voit lisätä sisältöjä, kun olet kirjautunut sisään.

Järven erityispiirteet

Inari eli Inari(n)järvi (inarinsaameksi Aanaarjävri, pohjoissaameksi Anárjávri ja koltansaameksi Aanarjäu´rr), on Suomen toiseksi suurin järvi, 1084 neliökilometriä. Se on myös toiseksi suurin kokonaan napapiirin pohjoispuolella sijaitseva järvi maailmassa. Sitä suurempi on vain Taimyr Siperiassa. Kanadan jätti, Iso Karhujärvi on hieman etelämpänä, napapiiri kulkee sen poikki.

Inarijärvi syntyi jääkauden aikaansaannoksena ja on ns vajoamajärvi. Kun jää vetäytyi noin 9000 vuotta sitten, Inarijärvestä oli jonkin aikaa avoin yhteys Jäämereen, mutta se sulkeutui myöhemmin maankohoamisen seurauksena.Rannat ovat monin paikoin kivisiä ja jyrkkiä, mutta myös suojaisia lahtia ja jopa hiekkarantoja esiintyy. JÄrvellä on myös pitkiä salmia, joita kutsutaan nuoriksi.

Inarijärvi vesistönä

Inarin vesistöalue on järvi mukaan lukien 14 512 km² ja järvisyys 12,4 %. Suurimmat järveen laskevat joet ovat Juutuanjoki (5214 km²), Ivalojoki (3884 km²), Kirakkajoki (471 km²), Siuttajoki (319 km²), Nellimjoki (314 km²) ja Surnujoki (253 km²). Eteläisen Suomen vesistöihin verrattuna Juutuanjoen vesistö on hieman Kyrönjokea suurempi, Ivalojoki kahden Vantaan kokoinen.

Inari laskee Paatsjokea pitkin Barentsinmeren Varanginvuonoon.

Järvessä on 3318 saarta, joista suurimmat ovat Mahlatti (2074 ha), Kaamassaari (2068 ha), Leviä Petäjäsaari (917 ha), Varttasaari (792 ha), Iso Jääsaari (735 ha), Hoikka Petäjäsaari (712 ha) ja Viimassaari (692 ha). Suomen järvien saaritilastossa nämä ovat pinta-aloiltaan sijoilla 21, 22, 60, 74, 81, 86 ja 89. Pienemmistä saarista tunnettuja ovat esim. Ukonsaari eli Ukko, Hautuumaasaari ja Korkia Maura. – Järven koillisosassa sijaitseva Kyynelniemi (4306 ha) voitaisiin tulkita saareksi, koska mantereeseen yhdistävän kannaksen poikki kulkee kanava. Tällöin se olisi Suomen järvien 10. suurin saari.

Inarinjärven selkiä ovat Ukonselkä, Kasarinselkä, Sammakkoselkä, Vasikkaselkä ja Satepetäjänselkä. Järven syvin kohta, 92 m, sijaitsee Vasikkaselän pohjoisosassa. Kasariselän syvin kohta on 87 m, Sammakkoselän 82 m. Järven keskisyvyys on 14,3 m.

Muista Suomen järvistä poiketen Inarin kartalta löytää useita 'vuonoja': Nanguvuono, Suolisvuono, Sarmivuono,… Yhteensä niitä on lähes kolmekymmentä. Jääkauden jälkeen nämä kapeat, 'vuonomaiset' lahdet olivat Jäämeren vuonoja, mutta maankohoaminen on siirtänyt ne järven osiksi.

Säännöstely ja vedenkorkeus

Inaria on säännöstelty keskeytyksettä vuodesta 1948 lähtien Paatsjoen voimalaitosten (Venäjä, Norja) tarpeisiin. Säännöstelyn yläraja on Nhanke+119,50 m ja alaraja Nhanke+117,14 m, joten suurin sallittu säännöstelyväli on 2,36 m. Säännöstelyluvan nollapiste on noin 27 cm N60-tason nollapistettä alempana.

Inarin vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1925. Havainnot puuttuvat kokonaan vuosilta 1946, 1956, 1957 ja 1958. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nellimissä (YKJ 7641380, 3552565). Säännöstelyn alkamisen jälkeen keskivedenkorkeus on ollut N60+ 118,93 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on tänä aikana ollut 144 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 119,95 m (syksyllä 1992) ja alin N60+ 117,24 m (huhtikuussa 1947), joten äärivaihtelu on ollut 271 cm.

Pintaveden lämpötila ja jäätilanne

Pintaveden lämpötilan mittauspaikka (68°51´N, 28°17´E) sijaitsee järven kaakkoisosassa, Nellimvuonossa. Vuono on matala (syvyys alle 6 metriä) ja suojaisa, joten lukemat ovat korkeampia kuin Inarilla yleensä. Pintalämpötilan keskiarvo koko havaintojaksolla 1951–2010 on ollut kesäkuussa 11,3, heinäkuussa 15,5 ja elokuussa 14,3 astetta.

Inarilla on tehty myös lämpöluotauksia vuodesta 1961 alkaen. Havaintopaikka sijaitsee Paksuvuonossa ja syvyyttä on 42 metriä. Keskimääräinen maksimilämpötila on ollut pinnassa 18 ºC, 10 metrin syvyydessä 13 ºC, 20 metrissä 10 ºC ja 40 metrissä 7 ºC ja pohjalla 9 ºC. Maksimi saavutetaan 10 metrissä keskimäärin 25 päivää, 20 metrissä 43 päivää ja 40 metrissä 47 päivää pintamaksimin ajankohdan jälkeen. Vesipatsas saavuttaa tasalämpöisyyden keskimäärin 6. lokakuuta ja jäähtyy tasalämpöisenä 20 vuorokauden ajan. Keskimääräinen minimilämpötila on 20 metrin syvyydessä 1,9 astetta ja 40 metrissä 2,9 astetta. Nämä lukemat ovat selvästi korkeammat kuin Järvialueen luotauspisteissä.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on Nellimistä talvesta 1936–1937 alkaen ja selkävesiltä talvesta 1922–1923 alkaen. Ääripäivät ovat olleet seuraavat:

Jäätyminen
Aikaisin Myöhäisin
Nellim 09.10.1960 ja 1976 09.12.2000
Selkävedet 01.11.1993 07.01.2007
Jäänlähtö
Aikaisin Myöhäisin
Nellim 07.05.1990 13.06.1993
Selkävedet 19.05.1990 29.06.1996

Jäänpaksuutta on mitattu Nellimissä vuodesta 1950, mutta SYKEn rekisterissä havaintoja on vasta vuodesta 1961 alkaen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 75 cm, koko jakson ennätyspaksuus 98 cm huhtikuulta 1985.

Inarin 'ulapan' jäänpaksuushavaintopaikka sijaitsee Paksuvuonossa, melko lähellä Nellimiä, joten havainnot eivät ole varsinaisesti Inarin isoilta ulapoilta. Havaintoja on vuodesta 1961 alkaen ja ne jatkuvat edelleen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 72 cm, koko jakson ennätyspaksuus 98 cm huhtikuulta 1996.

Nykytila ja suojelu

Inarijärvi on vähähumuksinen ja karuksi luokiteltava järvi. Ihmistoiminnan vaikutus järveen on pientä ja vedenlaatu onkin erinomainen. Vesi on kirkasta erityisesti pohjoisosassa.

Pääsääntöisesti Inarijärven rannoista 0,5-1 kilometrin vyöhyke on jätetty metsätalouden ulkopuolelle rantakasvillisuuden säilyttämiseksi luonnontilaisena. Järvelle on kehitetty rantojensuojeluohjelma, jonka mukaan koillis- ja itäosa pyritään säilyttämään luonnontilaisena, kun taas rakentaminen on keskitetty länsiosaan. Koillisosa on myös Natura 2000-alue.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Inarijärven rantojen maaperä on vähäravinteista ja karua, joten rannoilla kasvaa mäntyvoittoista kangasta. Saarista noin 79% on mäntyjen peitossa ja puusto on pääosin vanhaa, jopa 200-vuotiasta. Lisäksi noin 10% rannoista on erilaisten soiden peitossa ja hiekkamaita on vähän. Rantojen jyrkät kalliot ovat paljaita kasvillisuudesta ankarien olojen vuoksi, mutta suojaisemmissa paikoissa kasvaa saroja.

Inarijärvi on myös tunnettu monipuolisesta kalakannastaan. Mm. eri siika ja taimenlajeja on useita. Istutuksia on tehty vuodesta 1976. Istutettuihin lajeihin kuuluvat ainakin muikku ja planktonsiika.

Lintujen havainnoinnilla on järvellä pitkät perinteet, jo 1800- luvulta asti ja lajit on melko kattavasti kartoitettu mm. Metsähallituksen lintuselvityksessä. Tuoreempien havaintojen mukaan järvellä on havaittu 209 eri lajia, kun taas pesimälajeja on 107. Harvinaisiksi luokiteltuja lintuja ovat ampuhaukka, lapinsirri, naurulokki, käenpiika ja pikkutikka. 15 eri lajia, kuten kuukkeli, huuhkaja, metso ja riekko pysyvät reviireillään ympäri vuoden. Yleisin vesilintu on tukkakoskelo ja järvellä onkin arvioitu pesivän 101-500 paria. Toiseksi yleisin vesilintu on kuikka ja kolmanneksi telkkä. Vaikka Inarijärvi sijaitsee lähimilläänkin noin 50 kilometriä sisämaassa, tavataan siellä myös joitain merilintuja, kuten merilokkeja ja merimetsoja.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Tarut ja tositarinat

Aiheesta muualla