Vanajavesi (yhd.)

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vanajavesi on iso järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Se sijaitsee Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnissa ja kuuluu Pirkanmaan ELYn ja Hämeen ELYn ympäristövastuualueisiin. Vanajavesi on Kanta-Hämeen maakuntajärvi.

Järvi

Nimi: Vanajavesi
Järvinumero: 35.222.1.001, 35.231.1.001, 35.232.1.001, 35.232.1.003, 35.233.1.001, 35.233.1.004, 35.221.1.002
Vesistöalue: Jumusen - Rauttunselän alue (35.222), Vanajanselän lähialue (35.231), Hämeenlinnan alue (35.233), Vuolteen alue (35.221), Mervenselän alue (35.232)
Päävesistö: Kokemäenjoki (35)

Perustiedot

Pinta-ala: 16 631,25 ha
Syvyys: 23,89 m
Keskisyvyys:
Tilavuus:
Rantaviiva: 531,391 km
Korkeustaso: 79,4 m

Symbol lukko viranomainen.png

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut
Uusimmat havainnot
Kalat

Kala-atlas:
Ahven, Ankerias, Hauki, Jokirapu, Karppi, Kuore, Muikku, Puronieriä, Suutari, Säyne (kala), Toutain ja Täplärapu

Tarkemmat tiedot: Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png

Käyttäjien havainnot:
Tältä järveltä ei ole käyttäjien kalahavaintoja

Kuvat

Pm leg 17x21.png Käyttäjä
Pm leg kokenut 17x21.png Kokenut
Pm leg asiantuntija 17x21.png Asiantuntija
Pm leg viranomainen 17x21.png Viranomainen

Pm tapahtuma 17x21.png Tapahtuma
Pm havaintopaikka 17x21.png Havaintopaikka
Pm valokuva 17x21.png Valokuva
Pm kohde 17x21.png Muu kohde


Voit lisätä sisältöjä, kun olet kirjautunut sisään.

Järven erityispiirteet

Vanajavesi on nimikkoreittinsä keskusjärvi Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan maakunnissa. Järven pääosan muodostaa iso ja avoin Vanajanselkä, jonka saarijakso ja vanha kolmostie erottavat läntisestä Rauttunselästä. Lisäksi Vanajaveteen kuuluu noin 25 km pituinen, lähes jokimainen lahti, Lepaanvirta, joka ulottuu Hämeenlinnan läpi Janakkalan rajalle saakka, jossa siihen laskee Hiidenjoki.

Valuma-alueen ala järvi mukaan lukien on 8 641 km², josta järviä 14,1 %. Längelmäveden-Hauhon reitti muodostaa valuma-alueesta yli puolet, 4 450 km². Muita järveen laskevia vesistöjä ovat Hiidenjoki (2 192 km²), Tarpianjoki (774 km²) ja Oikolanjoki (136 km²).

Vanajavedessä on 387 saarta, joista ylivoimaisesti suurin on itärannalla sijaitseva Retulansaari, 200 ha.

Vedenkorkeus ja virtaama

Tulvavahinkojen vähentämiseksi Kuokkalankoskea perattiin jo 1700-luvulla ja seuraavalla vuosisadalla töitä jatkettiin useaan otteeseen. Perkausten seurauksena järven pinta laski noin kaksi metriä.

Vanajaveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1870 alkaen. Järvessä on 4 ympäristöhallinnon vedenkorkeusasteikkoa, jotka sijaitsevat Hämeenlinnassa, Hattulan Lepaassa ja Konhonselällä Tojalan satamassa sekä Lempäälän kanavalla. Koko havaintojakson keskivedenkorkeus Konhonselällä on ollut N60 + 79,48 m (NN + 79,30 m). Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 118 cm. Ylin vedenkorkeus on kesällä 1899 mitattu N60 + 81,50 m (NN + 81,32 m) ja alin kevättalvella 1981 mitattu N60 + 78,27 m (NN + 78,09 m).

Vanajavesi laskee Kuokkalankosken kautta Pyhäjärveen Lempäälässä. Vanajavedestä Pyhäjärveen johtaa myös Lempäälän kanava. Vanajan lähtövirtaamahavaintoja (koski + kanava) on tallennettu SYKEn rekisteriin vuodesta 1962 eli säännöstelyn aloittamisesta alkaen. Ennen tätä vuotta kokonaisvirtaamasta ei ole tietoa. Keskivirtaama on ollut 70 m³/s, keskiylivirtaama 153 m³/s ja keskialivirtaama 31 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 229 m³/s (tammikuussa 1975) ja 13,0 m³/s (keväällä 2003).

Säännöstely

Vanajavettä on säännöstelty vuodesta 1962 lähtien. Säännöstelyluvanhaltija on Pirkanmaan ELY-keskus, joka myös vastaa säännöstelyn käytännön toteutuksesta. Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena on vähentää Vanajaveden rantojen tulvavahinkoja sekä parantaa varautumista Kokemäenjoen tulviin.

Tulvakorkeudet ovat merkittävästi alentuneet, ja tämän myötä tulvavahingot ovat vähentyneet. Vedenkorkeuden vaihtelu on kesäaikana selvästi luonnontilaista pienempää, joten virkistyskäyttö on tältä osin parantunut. Kaiken kaikkiaan vedenkorkeuden vaihtelu on säännönmukaistunut ja vedenkorkeuserot vuosien välillä ovat pienemmät kuin ennen säännöstelyä.

Säännöstely toteutetaan Lempäälässä Herralanvirran säännöstelypadolla ja tarvittaessa vettä juoksutetaan lisäksi Lempäälän kanavan kautta. Kanavan käyttö vaihtelee vuosittain ollen tavallisesti yhteensä joitakin kuukausia. Suurin sallittu juoksutus Vanajavedestä on yhteensä 180 m³/s. Tulvatilanteissa tästä voidaan tietyin ehdoin poiketa.

Säännöstelyluvan mukaan Vanajavedellä on ehdolliset ylä- ja alarajat, joiden välillä vedenkorkeus vaihtelee. Suurin säännöstelyväli on 1,8 m ja suurin säännöstelytilavuus 343 milj.m³. Säännöstelyä ei kuitenkaan toteuteta niin voimakkaana, kuin lupaehdot sallisivat.

Säännöstely on aiheuttanut Vanajavedellä sekä ylimpien vedenkorkeuksien että keskivedenkorkeuden laskun eli Vanajaveden säännöstelyn voidaan sanoa olleen järven lasku. Talven aikana vedenkorkeus alenee selvästi enemmän säännösteltynä kuin luonnontilassa. Vedenkorkeuden alentamisen tarkoituksena on tehdä järveen tilaa kevään sulamisvesille.

Hydrologinen tekijä Säännöstelty ajanjakso 1962–2008 Säännöstelyä edeltävä ajanjakso 1911–1961
Vanajaveden keskimääräinen lähtövirtaama 70 m³/s ei havaintoja
Vanajaveden pienin lähtövirtaama 13 m³/s ei havaintoja
Vanajaveden suurin lähtövirtaama 229 m³/s ei havaintoja
Vanajaveden keskimääräinen vedenkorkeus NN + 79,13 m NN + 79,36 m
Vanajaveden keskimääräinen vedenkorkeus kesäkuukausina (1.6.–31.8.) NN + 79,41 m NN + 79,51 m
Vanajaveden alin vedenkorkeus NN + 78,08 m NN + 78,36 m
Vanajaveden ylin vedenkorkeus NN + 79,67 m NN + 80,69 m
Keskimääräinen vedenkorkeusero yhden vuoden aikana 1,11 m 1,21 m
Pienin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana 0,57 m (v. 2008) 0,51 m (v. 1940)
Suurin vedenkorkeusero yhden vuoden aikana 1,53 m (v. 1981) 1,97 m (v. 1951)

Jäähavainnot

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1884–1885 alkaen. Ne päättyivät talvena 1996–1997 vedenkorkeushavaintojen automatisoinnin jälkeen. Havaintopaikan näköpiiri käsittää Hämeenlinnan edustalla olevan Vanajaveden salmiosuuden. Havaintosarjassa on epävarmuutta siltä osin, koskevatko havainnot kunakin vuonna Hämeenlinnan edustan virtapaikkaa vai kaukaisempaa Vanajanselkää. Varhaisin jäätyminen on ollut 2. marraskuuta vuonna 1941, myöhäisin 29. tammikuuta 1930. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 19. huhtikuuta 1921 ja 27. toukokuuta 1941.

Nykytila ja suojelu

Vanajavesi on rehevä humusjärvi, jonka ekologinen luokitus on tyydyttävä. Järven rehevimpiä alueita on Jumusselkä, jonka kautta vedet virtaavat Vanajavedestä Pyhäjärveen. Vedenlaatu on parhain Rautunniemessä sekä Kärjenniemessä, joiden vedenlaadussa ei ole juurikaan eroa. Rautunniemessä fosforipitoisuus on pysynyt tavoitearvon alapuolella. Klorofyllipitoisuus on muutamana vuotena ollut hieman yli tavoitearvon, mutta erityisen voimakkaita leväkukintoja ei ole esiintynyt. Tilanne on sama Kärjenniemessä. Sen sijaan Vanajanselällä on esiintynyt useita voimakkaita leväkukintoja loppukesäisin 2000-luvun aikana. Myös fosforipitoisuus on selvästi korkeampi kuin Rautunniemessä. Vanajaveden eteläosan muilla näytteenottopisteillä, Kuhanselällä ja Aidassaarella vedenlaatu ei merkittävästi eroa Vanajanselän vedenlaadusta. Jumusselällä ja Vanajanselällä on myös havaittavissa suurta vuosien välistä vaihtelua sekä selkeä nouseva trendi klorofyllipitoisuudessa.

Vanajavesi, 1.jpg

Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Vanajaveden Jumusselällä, Vanajanselällä ja Rautunniemellä kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Vanajavesi on tyypitelty suureksi humusjärveksi (Sh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 25 μg/l.

Vanajavesi, 2.jpg

Klorofylli a:n pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Vanajaveden Jumusselällä, Vanajanselällä ja Rautunniemellä kasvukauden keskiarvona v. 1990-2014. Vanajavesi on tyypitelty suureksi humusjärveksi (Sh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi klorofylli a:n pitoisuuden tulee olla alle 11 μg/l.

Kärjenniemessä happikatoa (noin 0 mg/l) esiintyy joka vuosi lopputalvella ja -kesällä. Tilanne on hiukan parantunut 2000-luvun alusta, jolloin pohjanläheinen vesi oli suurimman osan vuodesta hapetonta. Rautunnimessä happitilanne on pohjaa myöten hyvä ympäri vuoden. Rautunniemessä vedenvaihtuvuus on tehokasta. Myös Aidassaaren ja Vanajanselän syvänteet sekä Kuhanselkä kärsivät loppukesän ja alkukevään pohjanläheisen veden happikadoista. Happitilanne on hyvä Rautunniemessä sekä Jumusselällä, joissa vedenvaihtuvuus on tehokasta ja vedensyvyys alle 10 m.

Vanajavedellä suoritettiin vuonna 2013 koekalastuksia. Saaduissa kaloissa ei havaittu haitallisten aineiden suositusarvojen ylityksiä.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Asutus ja vesistön käyttötavat

Alueella sijaitsee EU-uimaranta: Satama

Tarut ja tositarinat

Aiheesta muualla