Keitele (yhd.)

Loikkaa: valikkoon, hakuun











3 428 880 000 m³
3,429 km³
3 428 880 000 000 l

Keitele, Ala-Keitele, Keski-Keitele, Ylä-Keitele on iso järvi Kymijoki (14) -päävesistössä. Se sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakunnissa ja kuuluu Keski-Suomen ELYn ympäristövastuualueeseen. Keitele, Ala-Keitele, Keski-Keitele, Ylä-Keitele on Keski-Suomen maakuntajärvi.

Järvi

Nimi: Keitele, Ala-Keitele, Keski-Keitele, Ylä-Keitele
Järvinumero: 14.411.1.001, 14.421.1.001, 14.431.1.001
Vesistöalue: Ala-Keiteleen lähialue (14.411), Keski-Keiteleen lähialue (14.421), Ylä-Keiteleen lähialue (14.431)
Päävesistö: Kymijoki (14)

Perustiedot

Pinta-ala: 49 841 ha
Syvyys: 66 m
Keskisyvyys: 6,88 m
Tilavuus: 3 428 880 000 m³3,429 km³
3 428 880 000 000 l

Rantaviiva: 1 461,7 km
Korkeustaso: 99,5 m

Symbol lukko viranomainen.png

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut
Uusimmat havainnot

18 lokakuu 2018 12:00:00

Lohkare

Keitele (yhd.)-Lohkare-ObsIMG-201810181200-68.jpg

18 lokakuu 2018 12:00:00
Runsaasti levää
Lohkare

29 elokuu 2018 13:44:00
Ei levää
Valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikka (Ylä-Keitele)

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä!

Vesistöennusteet
Kalat

Kala-atlas:
Ahven, Hauki, Härkäsimppu, Jokirapu, Kuore, Muikku, Siika ja Säyne (kala)

Tarkemmat tiedot: Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png Pm kala1 21x21.png

Käyttäjien havainnot:
Tältä järveltä ei ole käyttäjien kalahavaintoja

Kuvat

Pm leg 17x21.png Käyttäjä
Pm leg kokenut 17x21.png Kokenut
Pm leg asiantuntija 17x21.png Asiantuntija
Pm leg viranomainen 17x21.png Viranomainen

Pm tapahtuma 17x21.png Tapahtuma
Pm havaintopaikka 17x21.png Havaintopaikka
Pm valokuva 17x21.png Valokuva
Pm kohde 17x21.png Muu kohde


Voit lisätä sisältöjä, kun olet kirjautunut sisään.

Järven erityispiirteet

Keitele on melko iso (498 km²) järvi Kymijoen vesistössä. Se on kooltaan Keski-Suomen toiseksi suurin järvi, Päijänteen jälkeen. Se sijaitsee Keski-Suomen maakunnan itärajalla pieneltä osin Pohjois-Savon puolella. Keitele alkaa etelässä Äänekoskelta (Ala-Keitele) ja ulottuu pohjoisessa Viitasaaren itäpuolelle (Ylä-Keitele).

Niemet ja saaret jakavat Keiteleen kolmeen altaaseen: Ylä-Keitele (80 km²), Keski-Keitele (330 km²) ja Ala-Keitele (88 km²). Neiturin kanavan kautta on yhteys Konneveteen, jonne sulutusten myötä menee vettä. Järven päälaskusuunta on kuitenkin Äänekosken kautta Kuhnamojärveen.

Keiteleen kanava

Keiteleen kanava yhdistää Keiteleen Päijänteeseen. Tämä vesireitti ja -alue on jo esihistoriallisella ajalla toiminut pyynti- ja asuinalueena esi-isillemme, tästä todisteena on lukuisat arkeologiset löydöt Keiteleen rannoilta. Puunjalostuksen kehittyminen 1700-1800 -lukujen taitteessa käynnisti myös Keiteleen vesireitin kehittymisen. Vaajakoskelle (ent. Haapakoski) rakennettiin saha v. 1819 ja puuta hankittiin aina Äänekoskelta saakka: Keitele oli merkittävässä roolissa raaka-aineen kuljetuksessa. Toimivia uittoreittejä varten rakennettiin uittorännejä sekä perattiin väyliä veneitä varten.

Keiteleen kanavan rakentamishanketta on suunniteltu jo 50-luvulta lähtien, mutta kanava valmistui lopulta vuonna 1993. Kanava yhdistää vesireitin seudut matkailijalle helposti tavoitettavaksi, mutta palvelee myös metsäteollisuuden tarpeisiin. Viime vuosina kanavareitistä on kehittynyt merkttävä matkailu- ja virkistyskohde. Reitti koostuu viidestä erillisestä sulkukanavasta: Vaajakosken, Kuhankosken, Kuusan, Kapeenkosken ja Paatelan. Kanavareitillä suurimmat järvet ovat Leppävesi, Saraavesi, Vatianjärvi ja Suolahteen ulottuva Ala-Keiteleen eteläosa. Koko kanava-alue Vaajakoskelle asti kokoaa vedet 17684 km2 alueelta.

Koko kanavareitille on tunnusomaista väylämäisyys ja avointa selkävettä voi löytää vain Leppävedeltä ja Saraavedeltä. Alueeseen kuuluu tyypillisenä myös lukuisat kosket, jotka on pyritty säilyttämään luonnontilaisina, samoin kuin monet kapeat salmet ja virrat, jotka yhdistävät alueen eri osia toisiinsa. Saaria reitillä on varsin vähän, lähinnä vain Leppäveden alueella.

Äänekosken ja Vaajakosken välistä vesireittiä kuormittaa puunjalostusteollisuus sekä haja-asutus. Vedenlaatua on seurattu 1970 -luvulta lähtien ja teollisuuden puhdistusmenetelmien kehittyminen ja seurannan lisääntyminen ovatkin parantaneet vedenlaatua viime vuosina. Myös kanavan rakentamisen aikaan veden sameus sekä rauta- ja kiintoainepitoisuudet kohosivat, johtuen mm. ruoppauksista. Nämä ovat kuitenkin vähitellen tasaantuneet. Haja-asutuksen vaikutukset vedenlaatuun näkyvät lähinnä laajojen peltoalueiden läheisyydessä, missä monet matalat ja suojaisat lahdenpoukamat ovat rehevöityneet. Tyypillisesti reitin vedet ovat muutenkin runsashumuksisia ja tummia, etenkin reitin pohjoisosissa.

Keiteleen kanavan välittömään läheisyyteen jää seitsemän pohjavesialuetta (Suolahti, Äänekoski sekä 5kpl Laukaassa). Soranotto on merkittävin riskitekijä kaikilla näillä alueilla. Kanavareitti on myös hyvin metsävaltainen, joten myös metsätalous on merkittävä maankäyttömuoto. Myös karuja kallioalueita esiintyy jonkin verran: esimerkiksi Riihivuori, Kanavuori ja Hintusvuori. Kallioalueilla viihtyvät kuivuutta kestävät kitukasvuiset männyt, jäkälät ja sammallajit, mutta alueilta on myös löydetty monia uhanalaisia kalliokasveja. Kalliometsien alapuoliset rinnemetsät ovat rehevämpiä, mustikkatyypin havumetsiä, joissa paikoin (etenkin ranta-alueilla) esiintyy myös haapaa, koivua ja leppää. Kanavan harjumetsät taas ovat yleensä runsaspuustoisia ja hyvätuottoisia mäntymetsiä kanerva- ja jäkäläkasvustoineen. Alueet ovat kuitenkin herkkiä kulumiselle, mikäli puustoa poistetaan liikaa! Vesikasvillisuutta alueella on vaihtelevasti: suojaisat lahdenpoukamat ovat usein kasvittuneita (ulpukka, vita, keiholehti). Rannan läheisyydessä järviruoko on vallitsevin ja myös järvikaislaa ja -kortetta esiintyy paikoitellen runsaastikin.

Lähde (Keiteleen kanava -osio): Bergius, Koistinen; Keiteleen kanavan maisemissa (Alueelliset ympäristöjulkaisut/K-S ympäristökeskus 1999)

Nykytila ja suojelu

Keitele on kirkasvetinen ja ekologiselta tilaltaan hyvä, Ylä-Keiteleen osalta jopa erinomainen. Järveen kuitenkin laskee humuspitoisia vesiä (esim. Kivijärven ja Koliman vedet yläpuolelta). Veden humuspitoisuuden kasvu lisää ravinnepitoisuutta, joka edelleen kiihdyttää vesistön kasvillisuuden kasvua ja rehevöitymistä: vesi samenee ja kalakannat saattavat pienentyä. Haittaa aiheutuu niin ekologisesti kuin vesistön virkistyskäytönkin kannalta. Jotta vedenlaatu edelleen säilyisi hyvänä, tarvitaan ympäröivien kuntien yhteistyötä päätöksenteossa sekä tarkkuutta lupa-asioissa, esimerkiksi turvetuotannon osalta.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Keiteleen vesiluonto on rikas lajistoltaan ja elinympäristöiltään. Keiteleellä on hyvin monimuotoinen rakenne ja sieltä löytyy pienipiirteisiä, vehmaita lahtia ja karuja hiekkaisia, tai kivisiä rantoja sekä aavoja selkiä. Keiteleellä on runsaasti saaria ja luotoja, jotka ovat erinomaisia lintujen pesimäpaikkoja. Järven luonnosta löytyy runsaasti erilaisia elinympäristöjä, jotka pitävät yllä runsasta lajistoa. Keitele onkin kasviharrastajan ja eläinharrastajan paratiisi.

Rantojen kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa ja monilajista. Tavallisina rannan kasvilajeina mainittakoon järviruoko, järvikaisla, rantakukka, luhtavuohennokka, luhtakuusio, rantamatara, ranta-alpi, terttualpi, erilaiset sarat, heinät ja vihvilät. Vesikasvillisuuteen kuuluvat muun muassa ulpukka, lumme, nuottaruoho, vesitatar, järvikorte, ahvenvita ja uistinvita. Keiteleen kalastoon kuuluvat runsaslukuisina muun muassa ahvenkalat, kuten ahven ja kuha, lohikalat, kuten siika ja muikku, hauki ja monet särkikalat. Järven pesimälinnustoon kuuluvat muiden lajien muassa isokoskelo, tukkakoskelo, telkkä, silkkiuikku, härkälintu, heinäsorsa, tavi, kuikka, laulujoutsen, kalalokki, selkälokki, naurulokki, harmaalokki, kalatiira, rantasipi ja kalasääski.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Kirkasvetinen Keitele on suosittu kalastajien keskuudessa: luonnonrauhaa ja suojaisia kalapaikkoja löytyy runsaasti. Kalakannat ovat runsaat, ja järvi on keskeisellä paikalla hyvien kulkuyhteyksien varrella. Myös veneenlaskupaikkoja ja laavuja löytyy järven rantamilta runsaasti.

Tarut ja tositarinat

Keitele tunnetaan erityisesti Akseli Gallén-Kallelan Konginkankaalla maalaamasta Keitele-taulusta vuodelta 1905. Taulu on esillä Lontoon National Galleryssä.

Aiheesta muualla